Unettomuus

Posted on

Kärsin herkkäunisuudesta, mikä aiheuttaa unettomuutta. Nyt viimeiset pari viikkoa yöt ovat menneet torkkumalla sohvalla. Joskus kun lapset eivät ole meillä menen kyllä myös nukkumaan jonkun heistä sänkyyn yläkertaan. Tämä johtuu siitä että herkkäunisena herään montakin kertaa yössä ja kun yritän nukahtaa, niin en saa uudestaan unta, koska mieheni kuorsaa. Ei hän kylläkään kuorsaa kovaa, mutta juuri niin sopivasti etten saa nukkutua. Olen kokeillut korvatulppia, mutteivät ne auta, koska tuntuu että ne suodattavat pois kaikki muut äänet paitsi sen kuorsauksen. Hankin miehelleni myös kuorsauskiskot, mutta hän jaksoi käyttää niitä ehkä kuukauden, eikä niitä sen jälkeen ole käytössä näkynyt. Nyt tietysti vielä kun olen raskaana niin on muitakin asioita, jotka vaikeuttavat nukkumistani. Öisin jalkoja ja lonkkia kolottaa, niin paljon että niitä täytyy venytellä joka kerta kun herään, tai sitten täytyy popsia joka ilta särkylääkettä ennen nukkumaan menoa. Tietysti raskauden myötä herään noin 1.5-2 tunnin välein käymään vessassa. Viime yönä onneksi mies sanoi menevänsä yläkertaan nukkumaan, että saan nukkua omassa sängyssäni. Alkuyö meni samaa tahtia kuin aiemmatkin, mutta olihan se mukavaa että sai olla omassa sängyssä eikä sohvalla. Aamukuuden jälkeen, kun mieheni lähti töihin, sain sitten nukahdettua kunnolla sikeään uneen ja heräsin varttia vaille kahdeksan, kun kaikki kykiluuni tuntuivat olevan painuneet kasaan ja oli todella vaikea saada rintakehää auki. No tulipahan se puolitoista tuntia ainakin nukuttua erittäin sikeästi.

Miehen lapset tulivatkin jo sunnuntaina. Tavallaan ihan kiva, että on talossa muitakin nyt kun olen kaikki päivät kotona. Tiistaina kävin neuvolalääkärillä tarkastuttamassa, että onko siellä mahassa elämää. Olihan siellä yksi kappale sikiöitä ja sydämensykekin oli säännöllinen. Nyt ehkä voi hiukan jo huokaista helpotuksesta. Raskaus kuitenkin näyttäisi olevan viikon pidemmällä kuin mitä alunperin oletettiin. Lapsille kerrottiin myös ja he tuntuvat olevan asiasta hyvillään. Kaikista innokkaimmilta vaikuttavat mieheni nuorin tyttö, joka on jo pitkään toivonut pikkusisarusta, sekä minun vanhempi poikani, joka kyselee todella paljon vauvasta. Mukavaa ettei kukaan ollut aivan inhon vallassa kuulleessaan uudesta sisaruksesta.

Varhaisultrakuva

Varhaisultrakuva


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 8