Paluu arkeen

Posted on

Reissusta kotiuduttiin puolen päivän aikoihin, joten ehdittiin hyvin käydä kaupassa täydentämässä jääkaappia yms. Järkyttävää, mitkä määrät menee ruokaa tämän porukan kanssa, kun kaikki ovat paikalla. Kolme puolentoista litran maitopurkkia riittää hädin tuskin vuorokaudeksi. Kaikki neljä poikaa on siinä iässä, että syövät kuin hevoset. Huoneet saatiin hetkessä räjäytetyn näköisiksi ja heti oltiin menossa kaverille tai miehen ex:n luokse yöksi kavereiden kanssa, kun siellä ei ole ketään paikalla. Minä kielsin omaa poikaani, joka on 13-vuotias sinne lähtemästä, koska minun mielestäni 13-vuotias ei ole vielä tarpeeksi vanha hillumaan kylillä, lomasta huolimatta, keskellä yötä, eikä pelaamaan pelejä koko yötä. Ei varsinkaan, jos ketään aikuisia ei ole valvomassa, mitä siellä tapahtuu. Ymmärrän kyllä miehen vanhemman pojan ja hänen kaverinsa sinne menon, koska he ovat kuitenkin jo 15-vuotiaita, ja ansaitsevat jo hiukan enemmän vapautta ja luottoa, mutten ymmärrä että hän antoi myös minun poikani ikäisen poikansa lähteä sinne. Tietysti minun poikani pahoitti mielensä, mutta minkäs teet. Ei minustakaan ole mukavaa olla natsiäiti. Kyllä me poikani kanssa keskustelimme asiasta ja hän lopulta ymmärsi, etten voi antaa hänen tehdä asioita, jotka minun mielestäni ovat väärin, vain sen takia, että joku muu antaa lastensa tehdä niin. Sanoin myös, että toki hän saa sinne mennä yöksi sitten kun miehieni ex on kotona.

Vastaavan tyyppinen tilanne tapahtui mieheni veljenpojan ollessa meillä yötä. Mieheni vanhempi poika oli lähdössä kylille kaverinsa kanssa puoli yhdentoista aikaan illalla, ja he olivat ottamassa tätä veljenpoikaa mukaan mopon kyydissä. Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua asiaan, koska tämä poika on vasta menossa seiskalle eli siis 12-13-vuotias. Kysyin sitten, onko tämä poika kysynyt äidiltään luvan, että saa lähteä niin myöhään kylille ja mennä mopon kyytiin, koska en minä voi antaa lupaa ilman että tiedän sen olevan hänen äidilleen ok. Siinä vaiheessa onneksi miehenikin puuttui asiaan ja kysyi tältä pojalta, onko hän kysynyt äidiltään. Poika sitten itse ilmoitti ettei hän olekaan lähdössä kylille, vaan jää meille minun poikani ja mieheni nuoremman pojan kanssa. Myöhemmin keskustelin tästä pojan äidin kanssa ja hän oli todella kiitollinen etten ollut päästänyt poikaa.

Miehen lapset olivat reissun jälkeen vielä viikon meillä, ja yksi asia on edelleen minulle mysteeri, miksi joka kerta täytyy ottaa uusi kylpypyyhe. Olen yrittänyt piilottaa ylimääräiset pyyhkeet, mutta silti matkalta paluun jälkeen viikon aikana olen pessyt neljä koneellista pelkästään pyyhkeitä, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Miksi on niin vaikeaa laittaa käyttämänsä pyyhe kuivumaan ja käyttää sitä seuraavalla kerralla uudestaan, koska ei se yhdestä käyttökerrasta, niin paljon likaannu??? Tämä on varmaan ikuisuusongelma tässä taloudessa. Toivottavasti sitten oppivat, kun joutuvat itse pesemään pyykkinsä.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

9 + 1 =