Kirje puolustusvoimilta ja piha puuhia

Posted on

Viime aikoina tiedotusvälineissä on puhuttu paljon puolustusvoimien reserviläisille lähettämästä kirjeestä. Nyt se sitten kolahti minunkin postiluukustani. En aio kertoa sodanajan sijoitustani julkisesti, mutta aion kuitenkin pohtia sitä tässä. Vuonna 1997 kotiutuessani armeijasta, minulle kerrottiin sodanajan sijoitukseni. Kävin myös muutaman kerran kertausharjoituksissa ja pidin kyseisestä hommasta. Sain ajella PASIlla ja puuhata kaikkea muutakin mukavaa. Nyt sitten kirjeessä sodanajan sijoitukseni on muuttunut. Sinänsä ei mitään maata mullistavaa, niinhän saattaa käydä, mutta kun ei minulla ole kuvan palaakaan siitä, mikä uusi hommani on. Koska sijoitukseni on muutettu, niin olisi kohtuullista kutsua minut myös kertausharjoituksiin, jotta saisin tietää, mitä tehtäviini kuuluu, jos pilliin puhalletaan. Olisihan se nyt aika noloa mennä paikalle, ja todeta etten kyllä yhtään tiedä, mitä minun täällä pitäisi tehdä. Ehkäpä ne isot herrat jossain vaiheessa sitten muistaa myös sillä kertausharjoituslapulla. Siihen asti jatkan omassa päässäni selitysten keksimistä tehtävänimikkeeni lyhenteelle…

Kevät tulee kohisten, jäät lähti joesta ja vesi nousee. Ei vielä kuitenkaan paha tulva, mutta laiturin ja portaat on joutunut kyllä kiskomaan jo melko ylös, etteivät jäät ja vesi nappaa niitä mukaansa. Eilen ja tänään jatkoin pihan haravointiurakkaa. Enää ei olis kuin muutama pikku rypistys jäljellä, niin sekin olisi sitten tehty. Myyrät/hiiret ovat syöneet pihalta sammalta, että nyt on multalaikkuja piha täysi. No, eipähän tarvitse sammalsyöppöä, kun on luonnon omat pihan putsaajat vauhdissa. Mies joutui eilen käymään teinejen kanssa kovaäänistä keskustelua siitä, kuinka muutkin talossa majailevat henkilöt voisivat tehdä osansa pihatöistä kuin vain minä ja hän. Varmaan tuttua monelle muullekin teinin vanhemmalle myös lausahdus ”Miks aina minä ja ton toisen ei tartte koskaan”. Meilläkin tätä eilen taas yritettiin, mutta totesin siihen vaan ”Mitä jos me teidän isän kanssa alettais kanssa sanomaan aina kun meidän mielestä on epäreilua siivota muiden jälkiä, kun he eivät itse viitsi? Kun jokainen tekee vähän niin saadaan yhdessä homma nopeammin tehtyä, eikä kenenkään tarvitse tehdä sitä kokonaan yksin”. Ilmeisesti viesti meni perille, eikä asiasta sen enempää keskusteltu. Paviljonkikin on nyt käyttökunnossa, kalusteineen ja lyhtyineen. Ihanaa kun voi nautiskella auringosta, sitten kun se taas paistaa. Tänään meinaan on vain satanut. Grillikausikin saatiin avattua eilen illalla.

Toinen pystykorva otti eilen pihasta jalat alleen. Onneksi ei kuitenkaan kovin kauaksi lähtenyt ja tuli lopulta melko kiltisti takaisin kotiin. Yöllä vanhempi pystykorva sai pari haukkumishepulia. Ilmeisesti niiden häkkiin oli mennyt niitä hiiriä/myyriä, koska se juoksi ympäri koppiaan ja haukkui sen alle. Enhän minä sitten tietenkään saanut nukuttua ja karjuinkin sille ikkunasta ”Hiljaa!”. Kyllä se sitten hiljenikin, kunnes taas aloitti uudestaan. Ilman koirien haukkumistakin on jo tarpeeksi haastavaa toi nukkuminen näin kesällä. Makuuhuoneessa on kyllä pimennysverhot, muttei niistä jurikaan ole apua, koska aurinko ei laske täällä enää ollenkaan ennen heinäkuuta.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

42 − = 41