Juhannus

Posted on

Kaveripariskunta kävi ennen juhannusta meillä kylässä neljän lapsensa kanssa. Siinä riitti taas vilskettä hetken aikaa, kun yhdeksän lasta oli yhtä aikaa talossa. Sopivasti oltiin lämmittämässä ulkosaunaa, joten pyydettiin heidätkin jäämään saunomaan. Tietysti täytyi koko porukalle paistaa makkaraa kiukaalla, lapsille tarjota saunamehut ja aikuisille omat saunajuomat. Mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa, kun koko oma perhe on niin kaukana ettei näe kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa.

Juhannukseksi mentiin mökille. Vene tosin täytyi saada vesille ennen sitä ja minun yksi opintojakso valmiiksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä vasta perjantaina. Mies ilmoitti kuitenkin torstaiaamuna hänellä olevan perjatain vapaa, joten päätimmekin lähteä jo torstaina, kun hän tulee töistä. Minulle siitä aiheutui turhaan kiirettä, kun olin olettanut, minulla olevan koko torstaipäivä ja perjantaiaamu aikaa tehdä oppimistyötä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja hommiin. Sain joten kuten väännettyä oppimistyön loppuun, mutten kyllä ole yhtään ylpeä lopputuloksesta, niin hätäisesti sen viimeisen osan siitä kyhäsin kasaan. Seuraavaksi täytyi käydä huushollin kimppuun, että se jää jotakuinkin siedettävään kuntoon, tehdä ruoka koko pataljoonalle ja käydä vielä kaupasta hakemassa mökkieväät. Koiratkin tietysti otettaisiin mukaan, vaikka niiden täytyykin olla koko ajan kiinni tähän aikaan vuodesta.

Juuri kun ollaan saatu kamat kasaan ja lähdössä, niin miehen vanhempi poika ilmoittaa ettei lähde mukaan, vaan jää meille serkkunsa kanssa. Jätin miehen selvittämään asiaa ja poistuin paikalta. Itse en olisi suostunut siihen, että poikani jäisivät kotiin kun ollaan lähdössä juhannukseksi mökille. Onneksi ei ole tarvinnut vielä edes keskustella moisesta, koska he ovat aina mielellään lähteneet mukaan. Mökkireissu siis alkoi neljän lapsen kanssa. Mökille päästyämme huomasimme hiirten mellastaneen mökissä ja jyrsineen petivaatteita. Ne siis täytyi ottaa mukaan kotiin, pestä kunnolla ja risat heittää pois. Kamojen purkamisen jälkeen, laitettiin kalavehkeet kuntoon ja lapset lähtivät heti heittelemään. Koko juhannuksen kalansaalis jäi kyllä ankean pieneksi: yksi taimen ja yksi harjus.

Seuraavana päivänä mies lähti lasten kanssa uistelemaan ja samalla hakemaan vanhemman poikansa mökille. Kun he pääsivät takaisin, niin heti alkoi tämä vanhempi poika marista, ettei ole mitään tekemistä ja ei olisi halunnut tulla. Minulla paloi heti käämit ja ärähdinkin sitten, että on se kumma, kun koskaan ei mikään oo hyvin. No kohta ei sitten ollut minullakaan kaikki hyvin. Naapuri tuli veneellään käymään ja siinä aikansa mieheni kanssa höpöttivät, kunnes sitten minulle vain ilmoitettiin, että me lähdetään tuonne kaverin mökille. Miehet hyppäsivät veneeseen ja minä jäin kantamaan saunaan vesiä ja lämmittämään sitä. Kyllä suututti! Onneksi pojat täyttivät kuitenkin yhden saavin kimpassa. Ei ole reilua, että kun ollaan perheen kanssa viettämässä juhannusta, niin sitten häivytään omille teilleen ja jätetään toinen yksin lasten kanssa saareen, niin ettei ole mitään mahdollisuutta edes lähteä mihinkään. Ehdittiin siinä sitten käydä kaikki muut saunassa, eikä miehiä vieläkään näy. Jonkin ajan päästä he sitten tulivat ja heti huomasi, että on otettu muutakin kuin vettä. Riitahan siitä tuli kun asiasta huomautin.

Illaksi kyhättiin vielä rantaan kokko kaikesta turhasta rojusta, mitä mökiltä löytyi. Ilman tapaturmia ei mökkireissusta selvitty, kun miehen nuorempi tyttö tipahti ensin puoliksi laiturilta ja noustessaan siitä takaisin laiturille sai jotenkin jalkansa lipsahtamaan laiturilautojen väliin, johon se jäi jumiin. Tyttö tietysti säikähti, meni paniikkiin ja itki. Ensin täytyi hänet rauhoittaa ja kun oli tutkittu, se minkä pystyi, ettei jalka ole murtunut tai ettei siinä ole isoa haavaa, keksiä miten jalka saadaan lautojen välistä pois. Onneksi laudat antoivat sen verran periksi, kun niitä kirveellä kampesi, että jalka saatiin vedettyä pois niiden välistä. Jalkaankaan ei jäänyt muuta kuin mustelma.

Seuraavan päivän aamuna miehen vanhempi poika jatkoi marinaansa. Hän halusi lähteä kotiin. Totesin, että eiköhän lähdetä kaikki. Olin itsekin, ensimmäistä kertaa ikinä, tosi tympiintynyt olemaan mökillä. Mies puhui aiemmin, että olisimme voineet mennä ystäväpariskunnan mökille paljuilemaan, mutta ilmoittikin sitten aamulla ettei veneessä ole tarpeeksi bensaa. Niinpä niin… Joskus kyllä ajattelen että miksi minä jaksan tätä, kun niistä asioista, joista minä pidän, voi aina luopua ja tehdään vain mitä itse halutaan. Siispä lähdimme kotiin, kunhan ensin mies ja isot pojat olivat käyneet uistelemassa ja minä, miehen nuorempi tyttö ja minun nuorempi poika siivonneet mökin ja pakanneet kamat.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

28 − 20 =