Posted on

Viime viikonloppu minulla meni töissä, vielä kun niitä on. Joka päivä poljin pyörällä töihin ja takaisin. Matkaa yhteen suuntaan ei ole kuin 11 kilometriä, joten sinänsä ei kovin hankalaa, mutta muutama mäki matkalla aiheuttaa hiukan ongelmia. Toisaalta kunto kasvaa kun hiukan joutuu hikoilemaan. Yhtenä päivänä tosin osui kohdalle rankka sadekuuro ja kastuin aivan läpimäräksi. Lämpötilan ollessa hädin tuski viittä astetta se ei kamalasti naurattanut. Päivän aikana lämpötila tosin nousi lähemmäs kahtakymmentä, joten sekin aiheutti hiukan päänvaivaa kotoa lähtiessä. Täytyi miettiä, mitä pukisi päälleen, jotta tarkenisi aamulla muttei läkähtyisi iltapäivällä. Pyörääkin pitäisi vissiin vähän korjata, kun tuntuu ettei se oikein tahdo rullata enää edes alamäessä vapaalla, vaan täytyy koko ajan polkea. Aion kuitenkin pyöräillä vielä kaikki jäljellä olevat kuusi työpäivää töihin.

Mies vietti viikonlopun jälleen Tenolla parhaan ystävänsä ja tämän appiukon kanssa. Edelleenkään ei rannalta perhostelemalla tullut mitään, mutta hänen toinen kaverinsa, joka sattui olemaan siellä samaan aikaan, oli saanut soutamalla neljä lohta. Minä vietin työpäivän jälkeisen ajan lähinnä vain olemalla, koska vieläkin olen hiukan väsynyt, mikä johtuu varmaankin raskaudesta. Jonkin verran on ollut myös huonovointisuutta, muttei merkittävästi kuitenkaan. Mikä kuitenkaan on sen mukavampi tapa viettää iltaa yksin kotona, kuin katsoa elokuvaa kolmen kissan käpertyessä syliin ja viereen. Päätin myös kertoa raskaudesta, siskoni lisäksi, koko muulle perheelleni, koska jos jotain sattuu niin haluan voida puhua asiasta jonkun kanssa. Äitini ja sisarukseni ottivat asian yllättävän hyvin. Ajattelin että olisin kuullut jonkin verran arvostelua asiasta, muttei kukaan ainakaan minulle henkilökohtaisesti sanonut mitään.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 + 5 =