Posted on

Kylläpä minusta on tullut laiska kirjoittaja…

No, eipä tässä kotielämässä juurikaan mitään ihmeellistä tapahdu. Päivät menee kotona siivoillessa ja ruokaa laittaessa. Tuntuu vaan aivan toivottomalta tämä savotta. Joka aamu kun heräät, niin kämppä on sen näköinen kuin edellisenä päivänä ei olisi mitään tehnytkään. Keittiön pöydät ovat aivan järkyttävän näköiset, kukaan ei osaa laittaa valmiiksi viikattuja pyykkejä kodinhoitohuoneen pöydältä omaan kaappiinsa jne.

Viime viikonloppuna olimme taas mökillä. Ilmat olivat todella hyvät syyskuuksi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +18 astetta. Lapsista vain miehen nuorempi tyttö oli mukana ja hänelle otimme yhden luokkakaverin mukaan kaveriksi. Mustikoita sain poimittua 10 litraa. Ehkäpä ne nyt riittävät jonkin aikaa. Enemmänkin olisi ollut, muttei oikein ole tuota tilaa säilyttää. Kotona tein tuoreista mustikoista tietysti mustikkapiirakan.

Mökillä

Mökillä

 

Mies kävi nuoremman koiran kanssa metsälläkin muttei mitään näkynyt. Naapurikin lainasi yhtenä päivänä koiraa yhtä huonolla tuloksella. Itse en ole nyt metsälle lähtetnyt kun tuntuu kaikki niin raskaalta ja hengästyn todella nopeasti. Hirvenhän miehen hirviporukka sai jo viime viikolla, ja sekin on jo laitettu pakkaseen. Ensimmäistä kertaa jauhoin lihamyllyllä myös itse lihaa jauhelihaksi ja maksaa. Hirven maksasta teimme oikein maukkaita jauhemaksapihvejä. Itsehän en tosin saanut niitä syödä.

Jauhemaksapihvit

Jauhemaksapihvit

Kotiin tullessa tilanne oli sama kuin edellisen viikonlopun jäljiltä. Mitään ei oltu tehty. Ei edes sitä yksinkertaista asiaa, mitä pyydettiin. Nyt rupesi miehelläkin jo palamaan hermot tuohon teinien saamattomuuteen ja lonnimiseen. Kyllä saivat kuulla kunniansa jatkuvasta ei jaksa virrestä, kun sillon tällön heitä pyytää jotain tekemään. Onneksi se oli nyt mies joka ilmaisi tämän mielipiteensä, koska kyseessä kuitenkin ovat hänen lapsensa ettei minun tarvitse olla aina suuna päänä vaahtoamssa tekemättömistä asioista.

Tässä kodin lähistöllä on kuitenkin lintuja näkynytkin, muttei ne tunne tänäkään vuonna pysyvän oikeen haukussa. Jospa sitten kun tämä ruska tästä hiukan laantuu ja lehdet tippuvat puista. Olisi kyllä nyt hyvä saada tuolle nuoremmalle koiralle se lintu, kun se on kohta jo kuitenkin kaksi vuotias. Karhun jätöksiä sen sijaan kuulemma on näkynyt nyt paljonkin, jopa ihan tuoreita, eikä kovin kaukanakaan asutuksesta. Onneksi ne pelkäävät kuitenkin ihmistä niin paljon ettei niistä jätöksiä enempää näy.


Posted on

Koulujen alkamisen jälkeen lapsilla ovat alkaneet myös harrastukset. Miehen nuorempi tyttö on tähän asti käynyt jääkiekossa ja lentopallossa. Nyt hän kuitenkin puhuu haluavansa lopettaa lentopallon. Minun ja mieheni puolesta saa lopettaa, kunhan ei jahkaa edes takaisin sen asian kanssa. Aina kun tytöltä kysyy hänen omaa mielipidettään, niin hän sanoo lopettavansa ja soittaakin äidilleen ettei halua enää harrastaa lentopalloa. Aina näiden puheluiden jälkeen hän sitten kuitenkin on sitä mieltä, että jos nyt kuitenkin jatkaisi. Tulee aivan sellainen tunne, ettei tytön äiti anna tytön valita itse omia harrastuksiaan. Minä en ainakaan aio omia lapsiani manipuloida käymään harrastuksissa, joita he itse eivät halua harrastaa. Miehen pojistakin vanhempi päätti lopettaa jääkiekon. Nuorempi heistä kuitenkin vielä jatkaa pelaamista. Suurin harmi lasten harrastuksista on kuskaaminen. Lähes joka päivä saa olla viemässä ja hakemassa jostakin.

Miehen vanhempi tyttökin oli meillä viikonlopun. Mitään apua hänestä ei kylläkään ollut. Lähinnä kävi vain nukkumassa, kysymässä onko ruokaa sekä komentelemassa nuorempia sisaruksiaan, vaikkei se tässä huushollissa hänen tehtävänsä olekaan. Sitten kuitenkin kun huomautin nuoremman pojan huoneen olevan kuin sikolätti ja että pojan on se siivottava, niin tämä vanhempi tyttö totesi siihen vaan että ehkei se haittaa sitä poikaa. Joo ehkei haittaa, mutta jos minä sanon että se huone pitää siivota, niin poika sen siivoaa, eikä vain silloin kun isosisko on sitä mieltä että huone pitää siivota. Vaikka miehen vanhempi tytär on mukava ja olisi kiva, että hän viettäisi enemmän aikaa meillä, niin en pidä siitä että hän yrittää ottaa meillä emännän paikan ja määräillä kaikkia muita.

Viikonloppuna kävimme mökillä järvellä. Menomatkalla kävimme miehen veljen luona katsomassa pari viikkoista poikavauvaa. Tuliaisina vein puolukkajuustokakun, jonka ohjeen löysin Pirkka-lehdestä. Kerrankin sai kylässä syödä surutta kakkua, koska oli sen itse tehnyt. Oli muuten hyvää. Hapan päällinen sopi hyvin yhteen makean täytteen ja pohjan kanssa. Isäntä teki mökillä hiukan remonttia ja veimme yhden verkon, jolla tuli yksi siika. Koirat löysivät pahalle haisevan jäniksen raadon ja vaikka kuinka yritimme sen piilottaa, niin vanhempi koira kaivoi sen ylös ja söi siitä puolet. Nyt se on ilmeisesti kärsinyt vatsavaivoista, koska ei ole koskenutkaan ruokaansa.

puolukkajuustokakku

puolukkajuustokakku

Sunnuntaina oli vielä nuoremman tytön koulukirjojen päällystysoperaatio. Oma olo on ollut kohtalainen, välillä kuvottaa ja väsynyt olen jatkuvasti. Onneksi olo on kuitenkin pikku hiljaa normalisoitunut. Miehen veljelle tuli muutama viikko sitten poikavauva ja nyt myös toinen hänen veljensä sai tiistaina poikavauvan. Saas nyt sitten nähdä onko tämä meidänkin poika. Itse en ainakaan osaa ajatella edes muuta. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä taas mökille ja käydä mahdollisesti lintumetsällä koirien kanssa.


Unettomuus

Posted on

Kärsin herkkäunisuudesta, mikä aiheuttaa unettomuutta. Nyt viimeiset pari viikkoa yöt ovat menneet torkkumalla sohvalla. Joskus kun lapset eivät ole meillä menen kyllä myös nukkumaan jonkun heistä sänkyyn yläkertaan. Tämä johtuu siitä että herkkäunisena herään montakin kertaa yössä ja kun yritän nukahtaa, niin en saa uudestaan unta, koska mieheni kuorsaa. Ei hän kylläkään kuorsaa kovaa, mutta juuri niin sopivasti etten saa nukkutua. Olen kokeillut korvatulppia, mutteivät ne auta, koska tuntuu että ne suodattavat pois kaikki muut äänet paitsi sen kuorsauksen. Hankin miehelleni myös kuorsauskiskot, mutta hän jaksoi käyttää niitä ehkä kuukauden, eikä niitä sen jälkeen ole käytössä näkynyt. Nyt tietysti vielä kun olen raskaana niin on muitakin asioita, jotka vaikeuttavat nukkumistani. Öisin jalkoja ja lonkkia kolottaa, niin paljon että niitä täytyy venytellä joka kerta kun herään, tai sitten täytyy popsia joka ilta särkylääkettä ennen nukkumaan menoa. Tietysti raskauden myötä herään noin 1.5-2 tunnin välein käymään vessassa. Viime yönä onneksi mies sanoi menevänsä yläkertaan nukkumaan, että saan nukkua omassa sängyssäni. Alkuyö meni samaa tahtia kuin aiemmatkin, mutta olihan se mukavaa että sai olla omassa sängyssä eikä sohvalla. Aamukuuden jälkeen, kun mieheni lähti töihin, sain sitten nukahdettua kunnolla sikeään uneen ja heräsin varttia vaille kahdeksan, kun kaikki kykiluuni tuntuivat olevan painuneet kasaan ja oli todella vaikea saada rintakehää auki. No tulipahan se puolitoista tuntia ainakin nukuttua erittäin sikeästi.

Miehen lapset tulivatkin jo sunnuntaina. Tavallaan ihan kiva, että on talossa muitakin nyt kun olen kaikki päivät kotona. Tiistaina kävin neuvolalääkärillä tarkastuttamassa, että onko siellä mahassa elämää. Olihan siellä yksi kappale sikiöitä ja sydämensykekin oli säännöllinen. Nyt ehkä voi hiukan jo huokaista helpotuksesta. Raskaus kuitenkin näyttäisi olevan viikon pidemmällä kuin mitä alunperin oletettiin. Lapsille kerrottiin myös ja he tuntuvat olevan asiasta hyvillään. Kaikista innokkaimmilta vaikuttavat mieheni nuorin tyttö, joka on jo pitkään toivonut pikkusisarusta, sekä minun vanhempi poikani, joka kyselee todella paljon vauvasta. Mukavaa ettei kukaan ollut aivan inhon vallassa kuulleessaan uudesta sisaruksesta.

Varhaisultrakuva

Varhaisultrakuva


Työttömyys alkoi

Posted on

Sinne meni ne viimeiset kuusi työpäivää. Nyt on ollut muutama päivä aikaa sopeutua kotona olemiseen. Vielä on ollut helppoa, koska televisiosta on tullut yleisurheilun MM-kisoja, joten ei ole tarvinnut hirveästi pohtia, mitä tekisi. Toisaalta on myös mukavaa kun on aikaa imuroida ja pyyhkiä pölyjä hiukan useammin. Kolme sisäkissaa kun aiheuttaa välillä sellaisen karvakaaoksen ettei paremmasta väliä. Kanalintujen metsästysaikakin alkaa 10.9., joten senkin suhteen työttömyys sattui sopivaan aikaan, koska ei tarvitse järjestellä vapaita metsälle pääsyä varten. Luultavasti myös miehen nuorempi tyttö on mielissään, kun joku on aina kotona hänen tullessaan koulusta.

Työttömyydessä on tietysti se huono puoli, että tulotaso tipahtaa melkoisesti. Olen kyllä yrittänyt saada menot pienennettyä, mutta tuntuu että se on täysin mahdotonta. Vaikka kuinka karsisin, niin tulojen tipahtaminen alle puoleen töiden aikaisesta, aiheuttaa isoja ongelmia. Laskuja puskee jatkuvana virtana postilaatikosta, mutta rahat eivät riitä alkuunkaan. Jotekin täytyisi vaan vielä saada kiristettyä vyötä. Autosta on tosiaan jo luovuttu, mutta siitä jäi siltikin vielä velkaa. Muitakaan lainoja ei saa pyyhittyä pois, vaikka kuinka yrittäisi. Oikeastaan ainoat asiat, joista vielä voisi säästää ovat omat harrastukset ja tarpeet. Niitä ei kyllä ole juurikaan ollut tähänkään asti, mutta nyt niitä ei sitten ole enää senkään vertaa. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin hyvin optimistinen. Nyt mennään tiukalla budjetilla ja koitetaan selvitä päivä kerrallaan. Jossain vaiheessa tämän on pakko muuttua paremmaksi. Onhan ne muutkin selvinneet, jopa miljoona veloista yms, niin miksen minäkin selviäisi.

Minun piti viikonlopuksi lähteä kaverin kanssa mökille, mutta se peruuntui, koska hänen isänsä sairastui vakavasti. Mieheni puolestaan lähti kavereidensa kanssa jälleen kalalle koko viikonlopuksi. Sain siis viettää rauhallisen kotiviikonlopun, mikä onkin hyvä, koska miehen lapset tulevat maanantaina taas kolmeksi viikoksi, joten rauhaa ei taas hetkeen ole tiedossa.


Vihdoin kesä!

Posted on

Ihanaa tämä viikko on kyllä pitkälti paikannut koko kesän kurjat säät. Maanantaina pyöräilin jälleen töihin. Työpaikalle päästyäni huomasin että minulla onkin vapaapäivä! Hetken siinä sitten hengähdin ja lähdin hyvillä mielin pyöräilemään takaisin kotiin. Onneksi sää oli hyvä pyöräilyyn, eikä sekään haitannut yhtään, kun neljän päivän vapaa muuttuikin viiden päivän vapaaksi ja koko viikolle oli luvattu aivan mahtavaa ilmaa. Vapaapäivät menivätkin sitten loikoillessa paviljongissa, mattoja pestessä, nurmikkoa leikatessa ja koko kämpän puunaamisessa. Lasten huoneita siivotessani, en voinut kuin ihmetellä kuinka kamalaan kuntoon miehen nuorempi poika saa huoneensa. Yleensä en tuon ikäisten lasten huoneita enää siivoa, koska kyllä heidän pitää ne jo itse osata siivota ja laittaa kuntoon, mutta nyt kun pesin matot, niin en halunnut viedä niitä sisälle ennen kuin kaikki huoneet oli siivottu.

Rentoutumista pihalla

Rentoutumista pihalla

Kävimmepä me pyörähtämässä veneajelullakin, kun mies vei äitinsä ja isäpuolensa saareen mökille. Myöskin miehen vanhempi tytär lähti matkaan. Mikä siinä oli veneillessä, kun aurinko paistoi ja järvi oli lähes tyyni. Miehen pojat ovat myös käyneet meillä lähes joka päivä, joko softaamassa, rassaamassa mopoa, uimassa tai  veneilemässä. Mieskin kävi veljensä kanssa yhden yön reissun uistelemassa, ja kyllä kannatti lähteä, koska saivat elämänsä isoimman taimenen uistelemalla. Taimenen mitat olivat 80cm ja 7,4kg. Melkoinen möhkäle!

Veneilyä

Veneilyä

Eilen minulla alkoi viimeiset kuusi työpäivää ennen työttömyyttä. 21 vuotta olen tehnyt töitä ja vain yhden kuukauden ollut työttömänä kun muutin toiselle paikkakunnalle. Nykyisellä työnantajallakin ehdin olla jo 11 vuotta. Kyllähän se on vaatinut melkoista asenne muutosta, että olen pystynyt hyväksymään tämän asian. Toisaalta ehkä se on joskus ihan hyvä vaan ollakin ja irrottautua pätkätöiden oravanpyörästä. Isommalla paikkanunnalla varmasti löytyisi aina jotain työtä, jos ei muuta niin tuurauksia kaupan kassalla, mutta näin pienellä paikkakunnalla työt ovat kyllä kiven alla ja hakijoita aina melkoinen joukko.


Posted on

Viime viikonloppu minulla meni töissä, vielä kun niitä on. Joka päivä poljin pyörällä töihin ja takaisin. Matkaa yhteen suuntaan ei ole kuin 11 kilometriä, joten sinänsä ei kovin hankalaa, mutta muutama mäki matkalla aiheuttaa hiukan ongelmia. Toisaalta kunto kasvaa kun hiukan joutuu hikoilemaan. Yhtenä päivänä tosin osui kohdalle rankka sadekuuro ja kastuin aivan läpimäräksi. Lämpötilan ollessa hädin tuski viittä astetta se ei kamalasti naurattanut. Päivän aikana lämpötila tosin nousi lähemmäs kahtakymmentä, joten sekin aiheutti hiukan päänvaivaa kotoa lähtiessä. Täytyi miettiä, mitä pukisi päälleen, jotta tarkenisi aamulla muttei läkähtyisi iltapäivällä. Pyörääkin pitäisi vissiin vähän korjata, kun tuntuu ettei se oikein tahdo rullata enää edes alamäessä vapaalla, vaan täytyy koko ajan polkea. Aion kuitenkin pyöräillä vielä kaikki jäljellä olevat kuusi työpäivää töihin.

Mies vietti viikonlopun jälleen Tenolla parhaan ystävänsä ja tämän appiukon kanssa. Edelleenkään ei rannalta perhostelemalla tullut mitään, mutta hänen toinen kaverinsa, joka sattui olemaan siellä samaan aikaan, oli saanut soutamalla neljä lohta. Minä vietin työpäivän jälkeisen ajan lähinnä vain olemalla, koska vieläkin olen hiukan väsynyt, mikä johtuu varmaankin raskaudesta. Jonkin verran on ollut myös huonovointisuutta, muttei merkittävästi kuitenkaan. Mikä kuitenkaan on sen mukavampi tapa viettää iltaa yksin kotona, kuin katsoa elokuvaa kolmen kissan käpertyessä syliin ja viereen. Päätin myös kertoa raskaudesta, siskoni lisäksi, koko muulle perheelleni, koska jos jotain sattuu niin haluan voida puhua asiasta jonkun kanssa. Äitini ja sisarukseni ottivat asian yllättävän hyvin. Ajattelin että olisin kuullut jonkin verran arvostelua asiasta, muttei kukaan ainakaan minulle henkilökohtaisesti sanonut mitään.


Sinne ja takaisin

Posted on

Maanantai aamuna hyppäsin auton rattiin ja lähdin ajelemaan kohti Etelä-Suomea. Matkalla pysähdyin vain kaksi kertaa ja perillä Helsingissä olin 13h myöhemmin. Kyllä taas tiesi ajaneensa ja istuneensa. Majoituin kaverille pariksi yöksi ennen paluumatkaa kotiin. Kaverini oli tekaissut meille iltapalaksi hyvän tomaatti-mozarellapiirakan ja varannut myös valko- ja kuohuviiniä, joista tietysti jouduin kieltäytymään. Ilta meinasi hiukan venähtää, koska kuulumisia oli ehtinyt kertyä paljon sitten toukokuun tapaamisen.

Tiistaiaamuna suunnistin lääkärintarkastukseen, joka on pakollinen joka toinen vuosi työni vuoksi. Tuntui kyllä todella typerältä mennä sinne, koska työni  kuitenkin loppuvat tämän kuun lopussa. Toisaalta parempihan se tarkastus oli nyt käydä kun kerta työnantaja sen vielä maksaa. Lääkärin mukaan kaikki on kunnossa ja saisin tehdä töitäni taas kaksi vuotta eteenpäin. Keroin lääkärille tietysti myös plussauksestani, johon lääkäri totesi vaan että jaa. Tuntuu hassulta kun työni puolesta olevissa ohjeissa sanotaan että raskaudesta tulee ilmoittaa lääkärille, mutta sitten lääkäri toteaa vaan että jaa.

Lääkärin jälkeen lähdin palauttamaan autoani. Kyllä minun oli pakko palauttaa autoni, koska työttömyyden alkaessa minulla ei yksinkertaisesti vain enää ole varaa lyhentää autolainaa. Eihän se mukavalta tuntunut. Mitä sitten jos saankin töitä toiselta paikkakunnalta ja täytyisi sinne jotenkin päästä ja siellä kulkemaan? Ehkäpä mietin sitä asiaa vasta sitten, jos ja kun se on ajankohtaista. Auton palauttamisen jälkeen kävelin Jumboon, josta kaverini haki minut kyytiin.

Kävimme kaverini kanssa vielä kävelyllä vanhan kaupungin koskelle ja takaisin. Tarkoitus oli ensin mennä rannalle, mutta enhän minä ollut ottanut uikkareita mukaan. Sitten päätimme hypätä junaan ja mennä keskustaan elokuviin. Kävimme myös terassilla ja Hard Rock Cafessa. Hard Rock Cafesta täytyi tietysti käydä hakemassa magneetti pullonavaaja kokoelmiin. Oli aivan mahtavaa kun terassilla ja ravintolassa oli tarjolla alkoholittomia juomia. Tarkoitan nyt siis muutakin kuin vettä, limua ja mehua. Terassilla otinkin alkoholittoman siiderin ja Hard Rock Cafessa alkoholittoman drinkin. Sitten suuntasimmekin junalla takaisin kaverini luokse yöksi.

Aamulla lähdin kävellen rautatieasemalle, josta hyppäsin junaan kohti lentoasemaa. Tietenkin minun tuurillani junaan tuli tekninen vika ja matkan teko lentoasemalle viivästyi. Kaiken lisäksi olin vielä lähtenyt melko myöhään, koska olin jo tehnyt lähtöselvityksen netissä eikä minulla ollut ruumaan meneviä matkatavaroita. Hoppuhan siinä sitten suli ja välttääkseni turvatarkastusjonot käytin terminaali 1:en turvatarkastusta. Kentällä kuitenkin uskalsin höllätä, koska onni onnettomuudessa oli lennon myöhästyminen puolella tunnilla.


Tenolla

Posted on

Viikonloppu vierähti Tenolla. Säät ei kylläkään olleet kovin hyvät. Miehet perhosti tyhjää koko viikonlopun tai no tuli sieltä pari tosi pientä, mitkä laskettiin takaisin. Sateesta huolimatta reissu oli oikein mukava. Ensin menimme Karigasniemelle, josta miehet hankkivat luvat. Tämän jälkeen ylitimme Tenon Norjan puolelle. Ajoimme Karigasniemestä muutaman kilometrin Inarinjoen vartta, johon laitoimme leirin pystyyn. Leiripaikka oli hyvä. Ei juurikaan hyttysiä, tai ainakaan niitä ei ollut haitaksi asti jos käytti hyttyskarkoitetta, ja paikalta oli näkymä joelle. Siskoni kanssa yritimme pitää nuotiossa tulia sateesta huolimatta, mikä johti siihen että olimme itse aivan läpimärkiä, mutta tuli sentään paloi koko ajan, joten saimme kyllä kuivatettua vaatteemme. Miehet olivat käytännössä koko ajan joella. En tietenkään pystynyt pitämään siskoltani plussa uutista salassa, koska hän yritti kaikki keinot saada minua ottamaan lasillisen punaviiniä. Minun oli siis lopulta pakko kertoa hänelle plussa uutisesta ettei hän enää yrittäisi saada minua juomaan viiniä.

Teno

Teno

Seuraavana päivänä keräsimme leirin kasaan. Ensin kävimme Karigasniemellä syömässä ja miehet ostivat vielä toisen luvan. Seuraavaksi jatkoimme matkaa Utsjoen kautta takaisin Norjan puolelle Alakönkäälle. Tämän kertainen leiripaikka ei ollut yhtä hyvä kuin edellinen. Telttapaikka oli hiukan pusikkoinen eikä siitä näkynyt jokea laisinkaan, jos siitä jotain hyvää haluaa sanoa, niin kävimmepä ainakin siskoni kanssa katselemassa miesten perhostelua joen varressa. Tosin meillä siskon kanssa meinasi aika käydä pitkäksi, koska sade sen kuin yltyi edellispäivästä. Enää emme edes yrittäneet pitää nuotiossa tulta vaan suosiolla kökötimme teltassa. Seuraavana päivänä oli jo parempi ilma, mutta nyt oli kotiin lähdön aika. Miehet kalastivat vielä kolmeen asti, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti. Ajoimme maisemareittiä jäämeren rantaa Pykeijän ja Neidenin kautta Suomen puolelle. Kaikin puolin, säästä huolimatta, reissu oli oikein mukava. Ensi vuodelle kyllä päätimme ottaa mökin, niin ei sitten niin kovasti haittaa vaikka tulisikin vettä. Ajattelin myös ensi vuonna itsekin hiukan heitellä perhoa, niin on vähän enemmän tekemistä, kun ei se puolisolupakaan kovin kallis ole.

Jäämeren kalankasvatuslaitos

Pykeijän satama

 

 


Plussaa!

Posted on

Nyt on ollut kyllä melkoinen alkuviikko. Kuukautisten pitäisi alkaa vasta tämän viikon sunnuntaina, mutta oli jo maanataina sellainen olo etteivät ne ehkä alakaan. Ajattelin kuitenkin tehdä raskaustestin, vaikkei se luultavasti vielä näyttäisikään yhtään mitään. Testiin kuitenkin ilmestyi hyvin haalea plussaviiva. Mietin että voiko tämä olla tottakaan. Toki tiedän että raskaus on mahdollinen, kun elää parisuhteessa, jossa on seksiä. Aikaisemmin kuitenkaan ei ole ikinä tullut plussaa ennen kuin samana päivänä jolloin menkkojen olisi pitänyt alkaa. Kerroin kyllä miehelle heti, mutta hän oli hyvin epäuskoinen. Nyt olen tehnyt testin, joka aamu ja kyllä se viiva on vain pikku hiljaa vahvistunut, ja eilen mieskin jo alkoi uskoa. Meille on siis tulossa iltatähti. Keskenmenon riski näin alussa on vielä melko suuri, joten olenkin sanonut ettei lapsille tästä puhuta ainakaan vielä. Ehkä sitten ensimmäisen neuvolan jälkeen.

Tässä on nyt menty melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä olen niin onnellinen ja välillä valtaa hirveä ahdistus ja paniikki. Tulee stressattua omasta iästä ja sen mukanaan tuomista riskeitä, siitä mitä lapset ja perhe sanoo sekä tulevasta pitkästä synnytysmatkasta. Ehkäpä nämä tunteet tästä tasoittuvat kunhan selviää tästä ensi shokista. Melkoinen myllerryshän tämä tulee olemaan lapsillekin. Nyt on kolmen vuoden aikana saatu omat paikat ja kuviot selville uusien sisaruspuolten kanssa ja sitten tuleekin kaikkia yhdistävä pikkusisko tai -veli. Toisaalta ehkäpä se yhteinen sisarus sitten hitsaa tämän porukan vielä tiiviimmin yhteen.

Tänään siskoni ja hänen miehensä tulevat meille kylään. Tarkoitus olisi lähteä Tenolle. Saas nähdä selviänkö viikonlopusta paljastumatta…

Avoin yliopistokin palautti yhden opintojakson tehtävän arvosanalla 4. Vielä kaksi arvosanaa perusopinnoista puuttuu, mutta kyllä minun pitäisi saada oikeus jatko-opintoihin. Näin ollen aineopinnot kutsuvat jossain vaiheessa.


Mökkeilyä

Posted on

Perjantaina meillä oli yhdet eläkkeelle lähtö juhlat. Käytiin syömässä ja ottamassa parit terassilla. Oli mukavaa käydä, koska näki taas eri ihmisiä kuin edellisenä viikonloppuna.

Lauantaina koitti kauan odotettu mökkiyö kaverin kanssa. Tosin se meinasi hiukan kärsiä, kun kaverin miehellä oli vesicrossit 200km:n päässä ja minun mies lähti ensin sukeltamaan ja sitten vielä hoitamaan yhtä työasiaa. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä, vaan pakkasimme kaverina neljä lasta, hänen koiransa, mieheni nuoremman tyttären ja minun koirani mukaan ja suuntasimme mökille. Lapset ryntäsivät heti uimaan, joten päätimme laittaa saunan lämpeämään samantien. Kaiken kaikkiaan lapset vuoronperään saunoivat ja uivat lähemmäs kuusi tuntia. Välillä aina paistettiin makkaraa ja tehtiin leipiä. Me kaverin kanssa päästiin myös käymään saunassa. Seitsemän aikaan mieheni tuli käymään saunassa ja hakemaan lapset.

Nyt vihdoin pääsimme nauttimaan rauhassa tyttöjen mökkireissusta. Saimme vielä tehtäväksi polttaa kaikkea turhaa puuta nuotiossa että säästyy polttopuita. Hyvin suoriuduimme tehtävästä, kun välillä oli niin kuuma ettei pientä sadetta tuntenut ollenkaan. Koirat aiheuttivat meille kyllä hieman päänvaivaa, koska ottivat välillä väähn turhankin rajusti yhteen. Soittimme sitten kaverin miehelle, että käy kotimatkalla hakemassa heidän koiransa pois. Iltaan kuului tietysti myös patteriradion kuuntelua nuotiolla. Loppujen lopuksi meillä oli oikein mukava ilta emmekä valvoneetkaan aivan tajuttoman myöhään vaan menimme nukkumaan jo yhden aikaan.

Notskilla

Notskilla

Aamulla sitten nousimme pirteinä ylös, söimme aamupalaa ja siinä pähkäillessämme totesimme että soitetaan miehille ja sanotaan niille että tulevat mökille lasten kanssa, niin tehdään ruokaa ja lapset saa uida. Kaverin mies oli heti että joo, mutta minun mieheni alkoi nihkeilemään kun täytyy kuulemma siivota. Suostui hän sit kuitenkin tulemaan, kun sanoin että siivota ehtii myöhemminkin ja siivotaan sitten yhdessä kun päästään kotiin. Niinpä sitten laitoimme nuotiolle ja saunaan tulet. Päivä meni joten kuten samalla lailla kuin edellinenkin. Myöhemmin kun pääsimme kotiin, niin siivosimme koko talon porukalla: miehen pojat veivät matot ulos ja tamppasivat ne, miehen tyttö pyyhki pölyt, mies imuroi ja minä pesin vessan ja moppasin lattiat. Kerrankin oli mukava siivota, kun jokainen teki vähän jotakin, eikä kaikki jäänyt yksin minun harteille. Samassa rytäkässä tuli vaihdettua myös olohuoneen järjestys. Minä tosin en sitä vaihtanut, koska minä tykkään kun tavarat on omilla paikoillaan, mutta mies innostui siirtelemään huonekaluja.


Normiarkea

Posted on

Taas meni viikko. Vihdoin ja viimein sain sentään lähes kaikki alakerran ikkunat pestyä. Yläkerta saa vielä odottaa muutaman päivän että pidemmät vapaat alkavat. Tiistaina käytiin miehen ja hänen nuoremman tyttärensä kanssa veneellä järvellä. Mies halusi lähteä uistelemaan ja minut aivan välttämättä mukaan, vaikka olen sata kertaa sanonut etten pidä isolla veneellä uistelusta. No niinhän siinä kävi kuten aina ennenkin, että tuli riita, koska hän pyysi minua tekemään jotain mitä en ollut aiemmin tehnyt ja sitten kun sanoin että tule itse tekemään, niin minä voin ohjata sen aikaa, niin ei vaan voi tulla vaan sieltä yrittää neuvoa ja kun en todellakaan ymmärtänyt mitä pitää tehdä. Sanoinkin sitten jälkikäteen, jälleen kerran, että miksi et voi opettaa noita ennen kuin lähdetään uistelemaan ja antaa minun harjoitella niitä jo kotona, että osaisin ne sitten järvellä ja ettei sen takia mene sitten siimat solmuun ja uistimet pohjaan, kun yritän siinä uistellessa opetella käyttämään kelaa jollaista en ole koskaan ennen käyttänyt. Uistelun jälkeen pysähdyimme vielä saareen sen verran että tyttö pääsi uimaan. Uistelemalla ei tullut kalaa, mutta rannalta heittämällä tuli taas yksi hauki. Koska olemme huomanneet hauen olevan parasta savustettuna, niin hauki tietysti savustettiin.

Täällä kyllä on ainakin ollut todella kurja kesä. Laitoin jo kesäkuun alussa parvekelaatikkoihin kasvamaan ruukkutomaattia, -hernettä ja -papua, mutta mikään niistä ei ole vielä edes kukkinut. Taitaapa olla ettei tänä vuonna tule ollenkaan satoa, kun on ollut niin kylmää, pilvistä ja sateista koko ajan. Nurmikko kyllä kasvaa sitten senkin edestä, mutta sitä taas sitten ei pysty leikkaamaan tarpeeksi usein, koska se on koko ajan märkää. Miehen pojat kuitenkin tällä viikolla leikkasivat sen kahdestaan. Mieskin sai nyt vihdoin ja viimein vaihdettua öljyt minun autoon. Eihän sillä paljon ole ajettu, mutta pakko vaihtaa öljyt kerran vuodessa, että takuu pysyy voimassa. Nyt varsinkin kun joudun siitä luopumaan työttömyyden takia.

Edelleen odottelen arvosanoja lopuista oppimistöistä. Nyt niiden pitäisi kyllä pikkuhiljaa alkaa tulemaan, kun opettajat palaavat kesälomilta. Lähinnä jännittää saanko tarpeeksi hyvät arvosanat, jotta voin jatkaa aineopintoihin, vai joudunko vielä korottamaan yksittäisiä kursseja. Eiköhän sieltä jo tämän viikon aikana rupea jotain kuulumaan…

 

 


Vesicrosseja ja rockeja

Posted on

Olipahan viikonloppu. Onneksi näitä ei ole kuin kerran vuodessa, eikä kyllä aina silloinkaan. Viime vuonnakaan en ottanut osaa koko tapahtumaan. Perjantaina päivällä kävin katsomassa miehen nuoremman tyttären tanssikurssin tanssiesityksen. Illemmalla tyttö alkoi puhumaan että haluaa kaverille yöksi, joten lähti sitten sinne. Me miehen kanssa käytimme tilaisuutta hyväksi ja lähdimme käymään picnic-konsertissa naapurissa. Onneksi sattui hyvä ilma. Siitä sitten päätimme vielä pyöräillä rockeihin. En kyllä ymmärrä mikä älynväläys sekin oli, koska tänä vuonna siellä ei perjantaina ollut kummoisetkaan esiintyjät.

Seuraavana päivänä sitten aamusta vesicrosseihin. Crosseissa oli muuten mukavaa, kun näki paljon tuttuja, mutta tämän kesän teema (eli sade) jatkui koko päivän pienin tauoin, joten minulla ainakin oli kylmä. Edelleenkään crosseissa ei ole saatu äänentoistoa toimimaan niin että kuulutukset kuuluisivat alueella oleville maksaville katsojille. Tarkoitus oli lähteä crossien jälkeen mökille, mutta toisin kävi. Miehen nuorempi tytär halusi mennä vielä toiseksikin yöksi kaverille, jonka jälkeen tutut rupesivat houkuttelemaan meitä taas rockeihin. Crosseista suuntasimme eräälle mieheni kaverille saunomaan ja sieltä taas rockeihin. Tällä kertaa emme menneet pyörillä, koska mieheni pyörä oli edelleen siellä. Lauantain esiintyjät olivat kyllä parempia kuin perjantain, ja porukkaakin oli liikenteessä paljon edellispäivää enemmän. Rockien jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä eräällä miehen kaverilla ja sitten kotiin.

Kotiin tullessa taas huomasi teinien olleen keskenään, kun eteisessä oli matot rullalla sekä kengät että pelastusliivit hujan hajan, keittiössä tiskipöytä kuorrutettu astioilla ja kodinhoitohuoneessa märkiä pyyhkeitä mytyssä siellä täällä. Eipä se auttanut kuin ruveta sunnuntaiaamuna ensimmäisenä siivoamaan. Hetken kyllä mietin josko olisin vielä sunnuntaina lähtenyt mökille ja tullut tiistaina kotiin, mutta meidän nuorempi pystykorva ratkaisi asian puolestani. Se oli alkanut ontumaan todella pahasti, joten päätin mökin saavan odottaa, ja käyttäväni koiran eläinlääkärissä alkuviikosta kunhan saan ajan. Miehen nuorempi tyttö ei vielä sunnuntainakaan tullut kotiin, koska oli tullut joku väärinkäsitys. Tytön äidin piti viedä tyttö katsomaan keikkaa, jonka jälkeen tytön oli tarkoitus tulla meille. Illalla kahdeksan aikaan ihmettelimme kun tyttöä ei kuulu. No, miehen ex sanoi että oli ollut puhetta että tyttö jää sinne yöksi. Tiedä häntä oliko aito väärinkäsitys vai tekikö hän taas tyypilliset, että päätti kaikkien muiden puolesta. Samapa tuon on minulle väliä.


Posted on

Viime viikonloppuna mies meni muutaman lapsuudenkaverinsa kanssa kalalle koko viikonlopuksi ja minä olin töissä. Täytyy noita töitä tehdä, kun niitä kerta vielä on. Maanantaina sitten meillä alkoi taas lapsellinen arki. Nyt vielä kun lapset on kesälomalla, niin päivät menee suhteellisen helposti, mutta kun koulu alkaa, niin sitten niitä saa olla kuskaamassa taas joka ilta harrastuksiin. Tai siis mies saa olla kuskaamassa. Minä joudun luopumaan omasta autostani töiden loppumisen myötä. Ei meidän ole mitään järkeä pitää enää kahta autoa, vaikkei täällä julkisia yhteyksiä olekaan. Kuljen sitten pyörällä tai lainaan miehen autoa. Nyt jo olen pyrkinyt kulkemaan työmatkat pyöräillen. Matkaa ei ole kuin yksitoista kilometriä suuntaansa, joten sen voi aivan hyvin pyöräilläkin. Sitäpaitsi kun pyöräilee niin tulee huomioitua ympäristöäänkin aivan erilailla.

Tällä viikolla on tullut harrastettua myös aimo annos kulttuuria. Olen käynyt kesäteatterissa, elokuvissa ja vielä huomenna olisi piknic-konsertti. Myöskin miehen nuorempi tyttö on ollut tanssikurssilla, jonka loppuesitystä aion mennä huomenna katsomaan. Elokuvissa kävin miehen nuorimman tytön ja hänen kolmen kaverinsa kanssa katsomassa Kätyrit. Ihan katsottava ja hauska elokuva. En ole kovin usein käynyt katsomassa elokuvia, joissa on niin lapsivoittoinen yleisö, mutta kyllä kannatti. Lasten reaktiot elokuvan tapahtumiin olivat niin aitoja eivätkä he peitelleet niitä. Kesäteatteriin minun piti mennä jo sunnuntaina, mutta näytös oli peruttu sateen vuoksi. Se siirrettiin sitten keskiviikkoon, jolloin kävin sen katsomassa. Näytelmän nimi oli Kartalta karisseet. Varsin hauska sekin. Erityisesti eräs näyttelijäsuoritus jäi mieleen. Hän esitti hyvin uskottavasti hieman jälkeen jäänyttä peräkammarin poikaa. Tarkoitus oli siitä jatkaa vielä stan up-esitykseen, mutta sen liput oli loppuunmyyty, joten jäimme ystäväni kanssa sitten vain istumaan iltaa.

Nyt täytyisi vielä saada viimeisen opintojakson oppimistyön viimeiset sivut kirjoitettua, niin sitten olisi Jyväskylän avoimen yliopiston biologian perusopinnot suoritettu. Sen jälkeen jään odottamaan jännityksellä arvosanoja, jotta saan tietää olenko ansainnut jatko-opinto-oikeuden aineopintoihin. Tuntuu vaan niin vaikealta tuo kirjoittamisen aloittaminen, vaikka tehtävä on mukava ja helppo. Toisaalta minulla kyllä on vielä ensi viikko aikaa kirjoittaa ne valmiiksi… Onneksi internetin pätkiminen saa aikaan kummallisen energiapuuskan ja nyt on viimeinenkin oppimistyö tehty ja palautettu.

 


Veljen häät vol. 2

Posted on

Veljen häiden toinen päivä lähti käyntiin itkun sekaisena. Lapseni lähtivät taas aamusta isänsä matkaan ja seuraavan kerran näemme vasta lokakuussa. Ei tämä varmaan koskaan muutu helpommaksi, ei vaikka lapset kasvavat. Ainoastaan muistamalla aikanaan tehneensä päätöksen lasten parhaaksi jaksaa eteen päin. Vaikkakin nykytiedoilla olisin kyllä valinnut toisin. Etä-äiti ei voi kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa elämäänsä, vaikka kuinka sattuisi ja ikävä sekä huoli kalvaisivat sisintä. Jos kuitenkin koko ajan vain murehtii ja voivottelee osaansa, niin se satuttaa eniten juurikin niitä lapsia. Kun menee eteen päin, nauttii niistä pienistä hetkistä yhdessä ja tekee muusta ajastaan itselleen parasta mahdollista, niin kaikilla on paljon parempi olla.

Ennen veljen häiden toisen osan alkua kävimme mieheni kanssa vielä Hämeenlinnan keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui jälleen miehelle uusi paita ja kaksi solmiota. Nyt pitäisi hänen juhlavaatetuksen olla kunnossa myös ensi kesän juhliin. Paluumatkalla serkulle mieheni ehdotti käyntiä terassilla. Suostuinkin siihen, mutta sanoin että Reskalle emme jää, vaan menemme sitten vaikka Vaakunan terassille, koska voin lyödä vaikka pääni pantiksi siitä että isäni on jollain Reskan terasseista kaljalla. Eipä mennyt arvioni kauhean vipuun. Isäni käveli vastaan, enkä kehdannut vaan mennä ohi. Pysähdyin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan vaikken ole pitänyt häneen mitään yhteyttä yli neljään vuoteen. Kuten arvelinkin niin hän oli menossa kaljalle, vaikka sanamuoto olikin, että täytyy keksiä jotain tekemistä ettei menisi kaljalle. Alkoholisti on alkoholisti ja kaljaa on saatava. Serkkuni oli tehnyt meille ihanan aterian ja kattanut sen terassille. En ole ennen syönyt jokirapupastaa, mutta voin taata että teen sitä myös kotona.

 

Jokirapupasta

Jokirapupasta

Taas saimme aikaiseksi hirveän hopun kun olimme luvanneet siskolleni olevamme veljeni luona kahden aikaan. Nopeasti kamat kuntoon ja menoksi. Onneksi matkaa oli vain vajaa kilometri ja se taittui kävellen. Veljelläni hyppäsimme siskoni autoon ja suuntasimme kohti Hattulan Pyhän ristin kirkkoa, jossa veljeni avioliiton siunaus tapahtui. Kirkko on vanha ja erittäin kaunis. Erityisesti vanhat seinämaalaukset ovat hienoja ja hyvin säilyneitä. Tämän päivän juhlaan oli kutsuttu vain perhe ja ystäviä ja juhla oli ilmoitettu lapsettomaksi. Kirkossa pappi puhui kauniisti ja oli hienosti ottanut veljeni ja hänen vaimonsa tarinat mukaan. Yllätyksekseni ainoan virren aikana ihmiset myös lauloivat niin lujaa ettei kanttorin ääni ollut ainoa mikä kuului. Seremonia oli lyhyt ja hauska. Siunaustilaisuuden jälkeen siirryimme juhlapaikalle. Juhlat jatkuivatkin sitten aamuneljään asti ja meillä oli todella mukavaa. Mukana oli myöskin muutama koomikko ja saimme nauttia stand up -esityksestä.

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Seuraavana aamuna herätys oli jo aamu kahdeksalta ja juna lähti kohti Tikkurilaa yhdeksän aikaan. Tikkurilassa junan vaihto ja kohti lentokenttää. Vielä loppumatka lentäen ja autolla. Kotiin saavuimme hiukan kuuden jälkeen illalla. Viikonloppu oli mukava. Sain viettää aikaa lasteni, sisarusteni, äitini ja mieheni kanssa. Ainoa mitä olisin ehkä muuttanut, niin olisin valinnut hiukan väljemmän matkustusaikataulun. Valitettavasti se ei aina kuitenkaan ole mahdollista, koska töissäkin on käytävä.

 

 


Veljen häät vol. 1

Posted on

Kauas on pitkä matka, sanotaan. Tämän sain taas todeta kun kävimme veljeni häissä. Torstaina laittelin kotona paikkoja kuntoon ja odottelin, koska mieheni soittaa, että saan lähteä häntä hakemaan. Lopulta kahden aikaan hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kohti mieheni työpaikkaa, jossa vaihdoimme hänen autoonsa ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäisen etapin määränpäätä. Saavuimme perille mieheni veljen luokse noin seitsemän aikaan illalla. Miehen nuorin tyttö oli myös yökylässä serkuillaan kun menimme sinne. Vietimme iltaa jutustellen ja loppujen lopuksi pääsin nukkumaan vasta kahdentoista aikaan. Nukkuminen oli taas hiukan hankalaa kun ei ollut oma koti ja oma sänky. Kyllä sitä aina välillä toivoisi ettei olisi näin onneton nukkuja. Toisaalta herkkäunisuudesta on hyötyäkin: jos täytyy herätä aamulla aikaisin, niin se ei luultavasti ole mikään ongelma.

Seuraavana aamuna herätys oli neljän aikaan, koska lento lähti jo ennen aamu kuutta kohti Helsinkiä. Minä tosin olin hereillä jo aamu kolmesta eteen päin. Yritimme lähteä mahdollisimman hiljaa ettemme herätä muita. Ilmeisesti siinä melko hyvin onnistuimmekin. Lento Finnairin siivin sujui jälleen kerran ilman suurempia ongelmia. Helsinki-Vantaalle saavuimme noin seitsemän aikaan. Helsinki-Vantaan rautatieasema avattiin samana päivänä, joten pääsimme ensimmäisten joukossa kokeilemaan sitä. Terminaalin käynti tosin ei vielä ollut käytössä, joten ensin täytyi ottaa ilmainen yhteysbussi terminaalista asemalle. Tietotien uloskäynniltä oli vielä melko pitkä matka itse asemalaiturille. Monta kerrosta alas maan alle ja vielä edelleen pitkin käytävää. Junia kuitenkin kulkee ihan mukavasti kymmenen minuutin välein. En tiedä miten matkanteko sujuu keskustaan asti, koska jäimme pois Tikkurilassa, jossa vaihdoimme junaa. Tikkurilaan asti matka meni junalla joutuisasti, koska välillä ei ollut kuin kaksi pysähdystä. Tosin tällä hetkellä, ennen suoraa käyntiä terminaalista, siirtyminen terminaalista rautatieasemalle on aikaa vievää hommaa.

Tikkurilasta jatkoimme junalla kohti Hämeenlinna, jonne saavuimme yhdeksän aikaan aamulla. Koko ajan matkustaessa oli tunne, että jotain puuttuu, koska saimme matkustaa kahdestaan, eikä koko ajan tarvinnut vahtia ovatko kaikki mukana. Hämeenlinnan rautatieasemalta kävelimme serkkuni luokse, jonne tarkoituksemme oli majoittua viikonlopuksi. Seuraavaksi mieheni lähti ostamaan itselleen juhlavaatteita ja minä jäin odottamaan poikiani, jotka äitini sitten puoli kahden aikaan serkulleni toikin. Nyt olikin sitten viiteen asti aikaa saada itsensä ja lapsensa juhlakuntoon. Onneksi poika lapset ovat suhteellisen helppoja, kun laittaa suorat housut, kauluspaidan ja siistit kengät, niin on valmista. Mieskin oli löytänyt itselleen kaupungilta uuden paidan ja housut.

Hämeen linna

Hämeen linna

Linnan piha

Linnan piha

Ensimmäisen päivän juhlallisuudet pidettiin Hämeen linnassa linnantuvassa. Itse vihkiminen oli tapahtunut jo aiemmin päivällä vain vanhempien läsnä ollessa maistraatissa. Kutsuttuina olivat perheet ja lähisukulaisia lapsineen. Ohjelmassa oli alkumaljat, häävalssi, ruoka, puheet ja kuvat. Ruoka oli kasvisruokaa, koska morsian on kasvissyöjä. Tarjolla oli kuitenkin myös kalaa ettei aivan pelkkää kasvista kuitenkaan. Virallisen osuuden jälkeen otimme vielä myös suuren määrän perhekuvia. Oli oikein mukavaa nähdä sisarusten sukulaisia, joita en ollut nähnyt moneen vuoteen, ja tietysti myös viettää aikaa komeiden omien poikieni kanssa. Täytyy kyllä olla todella onnellinen, että he edes tähän minun suvun perhejuhlaan pääsivät osallistumaan, koska yleensä heidän osallistumismahdollisuutensa ovat olleet erittäin nihkeät heidän isänsä vaikutuksesta.  Juhlallisuudet olivat ohi puoli kymmenen aikaa ja siirryimme sitten serkulleni, jossa vielä hetken aikaa valvoimme ja yhdentoista-kahdentoista maissa menimme nukkumaan. Ei kauheasti tarvinnut unta houkutella, kun oli edellisenä yönä nukkunut vain kolme tuntia…


Posted on

Poikieni lähdettyä takaisin isälleen suuntasimme ystäväpariskunnan mökille. Todella hieno paikka: vanha hirsitalo ja savusauna, jossa piti tietysti saunoa. Taimentakin oli tullut verkolla, joten savustimme sitä illalla. Heidän lastensa kanssa pelasimme Haaste-peliä. Peli sopii erinomaisesti pelattavaksi, kun mukana on sekä aikuisia että lapsia. Pelin tehtäviä pystyvät molemmat suorittamaan, koska niistä on olemassa alle 12-vuotiaille lapsille helpompi versio.

Punaisen hiekan ranta

Punaisen hiekan ranta

Seuraavana päivänä lähdimme käymään veneretkellä. Kauniita pitkiä hiekkarantoja, joista olisi ollut mukava nauttia, mutta Suomen kesä päätti toisin. Lämpötila hädin tuskin yli kymmenen astetta, kova tuuli ja vesikuuroja. Mutta eipä anneta sen haitata. Saatiinhan me muutama kalakin sillä reissulla. Melkein joka heitolla oli miehelläni hauki kiinni. Viimeinen iso hauki katkaisi siiman, mutta oli ehtinyt saada jo sen verran kovan iskun, ettei päässyt enää karkuun. Heittelyt jätettiin aika vähiin ja neljä haukea otettiin ylös, mutta tuli testattua mustan keltapäisen jigin toimivan hauelle. Ystäväpariskunnan miehelläkin oli heti ensimmäisellä heitolla hauki kiinni, mutta sepä katkaisi siiman ja vei vielä uuden lipankin. Mökille päästyämme tietysti hauet täytyi perata ja tutkia ovatko ne mahdollisesti syöneet jotain. Kolme näytti olleen melko pienellä ravinnolla, mutta yhdeltä löytyi kaksi pikkusiikaa vatsasta.

Kalasaalis

Kalasaalis

Sunnuntaina palasimme kotiin. Hauista veimme neljä filettä miehen äidille ja neljä pidimme itse. Kolme filettä leikattiin suikaleiksi, laitettiin marinoitumaan öljyn, suolan, sitruunapippurin ja tillin sekaan, paistettiin seuraavana päivänä ja kadettiin vielä kermaa niiden päälle. Perunamuussin kanssa aivan älyttömän hyvää. Yksi fileistä laitettiin yön yli suolaan ja savustettiin seuraavana päivänä. Enpä ole ikinä ennen syönyt savuhaukea, mutta taatusti syön vielä uudestaankin. Mieheni sanoja lainatakseni, se on jopa parempaa kuin savustettu harri. Miehen äitikin toi vielä tekemiään kalapihvejä maistiaisiksi, joten viikon ruoka oli hyvin haukipainoitteista. Minulla oli pari päivää töitä ja sitten alkoikin valmistautuminen veljeni häihin.


Niin meni viisi viikkoa…

Posted on

Saimme olla omien lasteni kanssa viimeisen viikon ennen heidän paluutaan isänsä luokse ihan kolmistaan. Miehen nuorempi tyttö tosin oli meillä vielä maanantaipäivän, mutta hänkin lähti sitten äidilleen. Minun vanhempi poika tosin halusi vielä mennä mieheni ex:lle yökylään viettäämään aikaa miehen poikien kanssa. Suostuin siihen sillä ehdolla että miehen ex on kotona etteivät ole aivan keskenään siellä. Sain siis yhden illan viettää aikaa nuoremman poikani kanssa aivan kahdestaan ja hän halusikin myös nukkua vieressäni. Viimeisten kolmen päivän ruokalista oli lasten valitsema ja sisälsi, pitsaa, muchos nachos ja tortilloja. Mies söi Kyproksella italialaisessa ravintolassa Rucola-Prosciutto pitsaa ja kehui sitä, joten päätin kokeilla samaa ja kyllä oli todella hyvää.

Rucola-Prosciutto pitza

Rucola-Prosciutto pitza

Ennen Tenolle lähtöään mies ehti asentaa meidän paljuun vielä poreet. Tämä oli ollut tavoite jo viime syksystä jolloin palju ja erillinen porejärjestelmä hankittiin, mutta lykkäsimme sen asentamista talven yli. Ajattelimme poreiden asentamisen olevan paljon hankalampi homma kuin mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan, joten nyt meillä on porepalju. Aivan mahtavaa! Jokivesi on niin kylmää etten suostu siihen menemään uimaan. Paljuun kun vielä yhdistää pihasaunan, joka lämmitetään puilla, niin hyvä tulee. Pyysin kaksi kaveriani testamaan poreita. Oli mukavaa höpötellä, vaihtaa kuulumisia ja lillua lämpimässä vedessä omalla terassilla.

porepalju

porepalju

Mieskin palasi Tenolta loppu viikosta ja toi tullessaan yhden puolentoista kilon lohen. Ei kuulemma ollut Tenossa lohta. Viimeinen ilta poikien kanssa, tavaroiden pakkausta, telkkarin katsomista yhdessä yms. Aamulla herätys ja poikia viemään lentoasemalle. Tähän asti olen onnistunut pidättämään itkut siihen asti kunnes lapset ovat lähteneet, ettei heidän ole tarvinnut pahoittaa mieltään. Nyt kuitenkin itku tuli poikia halatessa ja heipat sanoessa. Etä-äidin osa on ankea! Onneksi ensi viikolla veljeni häissä kuitenkin nähdään. Sitten meneekin taas useampi kuukausi ennen seuraavaa tapaamista. Olisihan se niin paljon helpompaa asua lähempänä lapsia ja nähdä useammin, mutta pojat itse ainakin ovat sanoneet etteivät tahotisi minun muuttavan, koska viihtyvät täällä käydessään niin hyvin.


Posted on

Niin meni juhannus ja miehen lapset lähtivät taas kolmeksi viikoksi äidilleen. Minun lapset jäivät kuitenkin vielä kahdeksi viikoksi. Parasta kesässä on, kun saa pitää lapset luonaan viisi viikkoa, niin että he ehtivät asettua kunnolla ja pääsen nauttimaan perusarjesta heidän kanssaan. Mieheni vanhempi tyttökin kävi meillä pyörähtämässä, kun oli käymässä Tampereelta. Ilmeisesti siellä on tähän asti mennyt hyvin. Ei kuulemma sitten kuitenkaan ole enää kesän jälkeen muuttamassa poikaystävänsä kanssa sinne. Poikaystävä oli saanut täältä töitä vuoden loppuun, joten tyttökin palaa sitten tänne. Olisi nyt jäänyt vaan sinne katselemaan maailmaa, ettei jymähtäisi tähän pikkukylään. Toivottavasti nyt kuitenkin ensi keväänä viimeistään hakee johonkin kouluun…

Juhannuksen jälkeen minulla jatkui työt vielä 75%:na kesäkuun loppuun, jonka jälkeen seuraavat kaksi kuukautta armonaikaa on 50%:lla työllä. Sen jälkeen ei taas ole mitään tietoa työpaikasta. Miehellä oli viimeinen viikko nykyisessä työpaikassaan. Sen jälkeen hän pitää taas viikon lomaa ja lähtee Tenolle perhokalastamaan, jonka jälkeen hän vaihtaa jo pitkään haaveilemaansa pestiin firmaan, josta lähti reilu vuosi sitten. Miehen ex soitti minulle ja kysyi, voisiko nuorempi tyttö tulla meille viikonlopuksi, kun hänellä on töitä toisella paikkakunnalla. Lupasin, että voi kun omatkin lapseni ovat vielä meillä, niin mukavahan se on että heille on seuraa, kun minä olen itse kanssa töissä viikonlopun ja mies Tenolla. Ehkä nämä asiat alkavat luistaa, nyt kun hänkin on hoksannut kysyä suoraan minulta, jos asia koskee minua. Vielä kun mieheni oppisi tämän. Hänelle on äärimmäisen vaikeaa kysyä minulta ensin ja sitten vasta luvata, jos kyse on minun vapaa-ajasta tai minun tavaroista. Ei sillä että haluaisin joka kerta kieltäytyä, vaan se että annettaisiin minulle mahdollisuus valita itse suostunko vai enkö, ja edes mahdollisuus siihen kieltäytymiseen, vaikka sitten suostuisinkin.

Nuorempi tyttö tuli meille sitten torstaina ja mies lähti Tenolle perjantaina. Ennen lähtöään hän kyseli minun lisäakkua, mutten löytänyt sitä mistään. Sitten muistin miehen vanhemman pojan olleen meillä ja soitin hänelle. Hän oli ottanut lisäakun mukaan autoon matkalle Rovaniemelle, että saa pelata. Sanoin hänelle kyllä, että olisi varmasti pärjännyt ilman lisäakkua kolme tuntia, koska nyt hänen isänsä lähtee viikoksi Tenolle, eikä hänellä ole mitään millä voisi ladata puhelinta mukana, eikä teltassa ole sähköjä. Huomautin myös, kysymään ensi kerralla luvan, ennen kuin ottaa meiltä mitään minun ja isänsä tavaraa matkaan. Ottaa päähän tuollainen, kun sitten ne vielä rikkoo kaiken, sanovat että tämä on ihan paska eikä toimi ja meidän täytyy ostaa uudet tilalle että miellä ne tavarat joita itse tarvitsemme.

 


Juhannus

Posted on

Kaveripariskunta kävi ennen juhannusta meillä kylässä neljän lapsensa kanssa. Siinä riitti taas vilskettä hetken aikaa, kun yhdeksän lasta oli yhtä aikaa talossa. Sopivasti oltiin lämmittämässä ulkosaunaa, joten pyydettiin heidätkin jäämään saunomaan. Tietysti täytyi koko porukalle paistaa makkaraa kiukaalla, lapsille tarjota saunamehut ja aikuisille omat saunajuomat. Mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa, kun koko oma perhe on niin kaukana ettei näe kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa.

Juhannukseksi mentiin mökille. Vene tosin täytyi saada vesille ennen sitä ja minun yksi opintojakso valmiiksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä vasta perjantaina. Mies ilmoitti kuitenkin torstaiaamuna hänellä olevan perjatain vapaa, joten päätimmekin lähteä jo torstaina, kun hän tulee töistä. Minulle siitä aiheutui turhaan kiirettä, kun olin olettanut, minulla olevan koko torstaipäivä ja perjantaiaamu aikaa tehdä oppimistyötä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja hommiin. Sain joten kuten väännettyä oppimistyön loppuun, mutten kyllä ole yhtään ylpeä lopputuloksesta, niin hätäisesti sen viimeisen osan siitä kyhäsin kasaan. Seuraavaksi täytyi käydä huushollin kimppuun, että se jää jotakuinkin siedettävään kuntoon, tehdä ruoka koko pataljoonalle ja käydä vielä kaupasta hakemassa mökkieväät. Koiratkin tietysti otettaisiin mukaan, vaikka niiden täytyykin olla koko ajan kiinni tähän aikaan vuodesta.

Juuri kun ollaan saatu kamat kasaan ja lähdössä, niin miehen vanhempi poika ilmoittaa ettei lähde mukaan, vaan jää meille serkkunsa kanssa. Jätin miehen selvittämään asiaa ja poistuin paikalta. Itse en olisi suostunut siihen, että poikani jäisivät kotiin kun ollaan lähdössä juhannukseksi mökille. Onneksi ei ole tarvinnut vielä edes keskustella moisesta, koska he ovat aina mielellään lähteneet mukaan. Mökkireissu siis alkoi neljän lapsen kanssa. Mökille päästyämme huomasimme hiirten mellastaneen mökissä ja jyrsineen petivaatteita. Ne siis täytyi ottaa mukaan kotiin, pestä kunnolla ja risat heittää pois. Kamojen purkamisen jälkeen, laitettiin kalavehkeet kuntoon ja lapset lähtivät heti heittelemään. Koko juhannuksen kalansaalis jäi kyllä ankean pieneksi: yksi taimen ja yksi harjus.

Seuraavana päivänä mies lähti lasten kanssa uistelemaan ja samalla hakemaan vanhemman poikansa mökille. Kun he pääsivät takaisin, niin heti alkoi tämä vanhempi poika marista, ettei ole mitään tekemistä ja ei olisi halunnut tulla. Minulla paloi heti käämit ja ärähdinkin sitten, että on se kumma, kun koskaan ei mikään oo hyvin. No kohta ei sitten ollut minullakaan kaikki hyvin. Naapuri tuli veneellään käymään ja siinä aikansa mieheni kanssa höpöttivät, kunnes sitten minulle vain ilmoitettiin, että me lähdetään tuonne kaverin mökille. Miehet hyppäsivät veneeseen ja minä jäin kantamaan saunaan vesiä ja lämmittämään sitä. Kyllä suututti! Onneksi pojat täyttivät kuitenkin yhden saavin kimpassa. Ei ole reilua, että kun ollaan perheen kanssa viettämässä juhannusta, niin sitten häivytään omille teilleen ja jätetään toinen yksin lasten kanssa saareen, niin ettei ole mitään mahdollisuutta edes lähteä mihinkään. Ehdittiin siinä sitten käydä kaikki muut saunassa, eikä miehiä vieläkään näy. Jonkin ajan päästä he sitten tulivat ja heti huomasi, että on otettu muutakin kuin vettä. Riitahan siitä tuli kun asiasta huomautin.

Illaksi kyhättiin vielä rantaan kokko kaikesta turhasta rojusta, mitä mökiltä löytyi. Ilman tapaturmia ei mökkireissusta selvitty, kun miehen nuorempi tyttö tipahti ensin puoliksi laiturilta ja noustessaan siitä takaisin laiturille sai jotenkin jalkansa lipsahtamaan laiturilautojen väliin, johon se jäi jumiin. Tyttö tietysti säikähti, meni paniikkiin ja itki. Ensin täytyi hänet rauhoittaa ja kun oli tutkittu, se minkä pystyi, ettei jalka ole murtunut tai ettei siinä ole isoa haavaa, keksiä miten jalka saadaan lautojen välistä pois. Onneksi laudat antoivat sen verran periksi, kun niitä kirveellä kampesi, että jalka saatiin vedettyä pois niiden välistä. Jalkaankaan ei jäänyt muuta kuin mustelma.

Seuraavan päivän aamuna miehen vanhempi poika jatkoi marinaansa. Hän halusi lähteä kotiin. Totesin, että eiköhän lähdetä kaikki. Olin itsekin, ensimmäistä kertaa ikinä, tosi tympiintynyt olemaan mökillä. Mies puhui aiemmin, että olisimme voineet mennä ystäväpariskunnan mökille paljuilemaan, mutta ilmoittikin sitten aamulla ettei veneessä ole tarpeeksi bensaa. Niinpä niin… Joskus kyllä ajattelen että miksi minä jaksan tätä, kun niistä asioista, joista minä pidän, voi aina luopua ja tehdään vain mitä itse halutaan. Siispä lähdimme kotiin, kunhan ensin mies ja isot pojat olivat käyneet uistelemassa ja minä, miehen nuorempi tyttö ja minun nuorempi poika siivonneet mökin ja pakanneet kamat.


Paluu arkeen

Posted on

Reissusta kotiuduttiin puolen päivän aikoihin, joten ehdittiin hyvin käydä kaupassa täydentämässä jääkaappia yms. Järkyttävää, mitkä määrät menee ruokaa tämän porukan kanssa, kun kaikki ovat paikalla. Kolme puolentoista litran maitopurkkia riittää hädin tuskin vuorokaudeksi. Kaikki neljä poikaa on siinä iässä, että syövät kuin hevoset. Huoneet saatiin hetkessä räjäytetyn näköisiksi ja heti oltiin menossa kaverille tai miehen ex:n luokse yöksi kavereiden kanssa, kun siellä ei ole ketään paikalla. Minä kielsin omaa poikaani, joka on 13-vuotias sinne lähtemästä, koska minun mielestäni 13-vuotias ei ole vielä tarpeeksi vanha hillumaan kylillä, lomasta huolimatta, keskellä yötä, eikä pelaamaan pelejä koko yötä. Ei varsinkaan, jos ketään aikuisia ei ole valvomassa, mitä siellä tapahtuu. Ymmärrän kyllä miehen vanhemman pojan ja hänen kaverinsa sinne menon, koska he ovat kuitenkin jo 15-vuotiaita, ja ansaitsevat jo hiukan enemmän vapautta ja luottoa, mutten ymmärrä että hän antoi myös minun poikani ikäisen poikansa lähteä sinne. Tietysti minun poikani pahoitti mielensä, mutta minkäs teet. Ei minustakaan ole mukavaa olla natsiäiti. Kyllä me poikani kanssa keskustelimme asiasta ja hän lopulta ymmärsi, etten voi antaa hänen tehdä asioita, jotka minun mielestäni ovat väärin, vain sen takia, että joku muu antaa lastensa tehdä niin. Sanoin myös, että toki hän saa sinne mennä yöksi sitten kun miehieni ex on kotona.

Vastaavan tyyppinen tilanne tapahtui mieheni veljenpojan ollessa meillä yötä. Mieheni vanhempi poika oli lähdössä kylille kaverinsa kanssa puoli yhdentoista aikaan illalla, ja he olivat ottamassa tätä veljenpoikaa mukaan mopon kyydissä. Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua asiaan, koska tämä poika on vasta menossa seiskalle eli siis 12-13-vuotias. Kysyin sitten, onko tämä poika kysynyt äidiltään luvan, että saa lähteä niin myöhään kylille ja mennä mopon kyytiin, koska en minä voi antaa lupaa ilman että tiedän sen olevan hänen äidilleen ok. Siinä vaiheessa onneksi miehenikin puuttui asiaan ja kysyi tältä pojalta, onko hän kysynyt äidiltään. Poika sitten itse ilmoitti ettei hän olekaan lähdössä kylille, vaan jää meille minun poikani ja mieheni nuoremman pojan kanssa. Myöhemmin keskustelin tästä pojan äidin kanssa ja hän oli todella kiitollinen etten ollut päästänyt poikaa.

Miehen lapset olivat reissun jälkeen vielä viikon meillä, ja yksi asia on edelleen minulle mysteeri, miksi joka kerta täytyy ottaa uusi kylpypyyhe. Olen yrittänyt piilottaa ylimääräiset pyyhkeet, mutta silti matkalta paluun jälkeen viikon aikana olen pessyt neljä koneellista pelkästään pyyhkeitä, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Miksi on niin vaikeaa laittaa käyttämänsä pyyhe kuivumaan ja käyttää sitä seuraavalla kerralla uudestaan, koska ei se yhdestä käyttökerrasta, niin paljon likaannu??? Tämä on varmaan ikuisuusongelma tässä taloudessa. Toivottavasti sitten oppivat, kun joutuvat itse pesemään pyykkinsä.

 


Kotimatka

Posted on

Loma lusittu ja kotimatka alkoi. Olimme tilanneet jo edellisenä päivänä taksin aamuksi viemään meidät huvilalta bussiasemalle. Intercitybussi Limassoliin lähti 09:00 ja ehdimme siihen todella hyvin. Teinit rynnivät bussin takaosaan ja me jäimme etuosaan. Bussimatka Limassoliin kesti noin tunnin ja vartin. Limassolissa oli bussin vaihto Larnacaaan menevään intercityyn. Limassolissa oli aika mukavan näköinen pitkä, mutta kapea ranta. Matka Larnacaan kesti noin puolitoista tuntia. Larnacassa kävimme rannan lähellä syömässä souvlakit, jotka olivat kyllä maistuvia. Tulimme siihen tulokseen, mikäli vielä matkustamme Kyprokselle, niin kohteet sillä kertaa tulevat olemaan Larnaca ja mahdollisesti aivan länsirannikko tai sitten kokonaan Pohjois-Kyproksen puoli, koska ne alueet jäivät vielä näkemättä. Larnacasta matkasimme vielä paikallisbussilla lentokentälle.

Jos joku ei reissullamme mennyt putkeen, niin se oli kotimatkan lentokenttä toiminta. En ole koskaan tavannut niin hidasta lähtöselvitystä kuin Larnacassa. Olimme hyvissä ajoin kentällä, eli boardaukseen oli aikaa yli tunti. Pääsimme pois lähtöselvityksestä vasta kun boardaus lipun mukaan oli jo alkanut ja paikat koneessa olivat yksittäisiä ja aivan eri puolilla konetta. Kaiken lisäksi se ainoa epämiellyttävä ihminen, jonka Kyproksella koko matkan aikana tapasin, sattui samaan lähtöselvitysjonoon meidän kanssamme. Tämä kyproslainen mummeli etuili sumeilematta, vaikka hänelle sanottiin asiasta ja jopa hänen oma miehensäkin hänelle siitä huomautti, muttei hän välittänyt tuon taivaallista. Onneksi kuitenkaan yksi etuileva mummeli ei voi pilata koko lomaa. Flynikin lento lähti melkein tunnin myöhässä, joten aivan hoppu ja hätä ei kuitenkaan tullut. Lähtöselvityksestä emme myöskään saaneet jatkoboardareita Wienistä Helsinkiin, vaan meitä ohjeistettiin menemään Wienissä uudelleen lähtöselvitykseen. Vaihtoaika Wienissä oli tunti 40 minuuttia ja koska kone lähti myöhässä Larnacasta se tiesi melkoista kiirettä Wienin kentällä viiden lapsen kanssa, joista kolme on epämiellyttävässä teinilonnimisiässä.

Kuten arvata saattaa Wienissä sitten juostiin. Ensin hirveällä kiireellä passintarkastuksen läpi, ulos saapuvien puolelta ja lähtöselvitykseen, joka oli juuri mennyt kiinni. Virkailija sanoi, että meidän olisi pitänyt mennä suoraan portille, johon totesin että eihän meillä ollut boardareita sille lennolle, koska emme saaneet niitä Larnacasta. Sitten virkailija hoksasi että olimme tulleet toisen yhtiön koneella, vaikkakin saman allianssin, ja tulosti meille boardarit, sekä ilmoitti vielä portille että olemme tulossa. Ei kun kauhealla kiireellä eteen päin: ensin transit-alueelle, sitten nopeasti turvatarkastukseen ja joka välissä täytyi tarkastaa, että kaikki lapset pysyvät edelleen mukana. Kun saavuimme portille niin Finnair oli juuri aloittamassa boardaamaan. Siinä jäi Mozartin kuulat ja Sacherkakku hankkimatta tuliaisiksi. Kaikki kuitenkin päädyttiin kunnialla koneeseen ja kuviteltiin voivamme huokaista helpotuksesta. Mitä vielä! Koneen lähdettyä nuorempi poikani huomasi jättäneensä lompakkonsa Flynikin koneeseen ja siitä hänelle syntyi suuri suru ja huoli, koska KELA-kortti oli lompakossa. Vieressämme istunut mieshenkilö kuuli keskusteluni poikani kanssa, ja ilmeisesti myös huomasi kuinka murheellinen hän oli, koska puuttui keskusteluun kertomalla käyvänsä usein töiden takia Wienissä, ja että itseasiassa hänen kollegansa on lähdössä Wieniin töihin seuraavalla viikolla, ja hän voisi selvitellä asiaa. Annoin hänelle yhteystietoni ja ajattelin että noinkohan tämä selviää, mutta yllätys yllätys, viikko loman jälkeen hän ilmoitti kollegansa tuoneen poikani lompakon Suomeen ja postittavansa sen hänelle kunhan palaa lomalta töihin. Laupiaita samarialaisia on siis vielä olemassa.

Noin puoli yhdentoista aikaan illalla koneemme laskeutui Helsinkiin ja pääsimme vihdoin yöunille Hilton Airportiin. Matka oli pitkä, raskas ja täynnä monen laista mutkaa, säätöä ja häsläystä. Kunnialla saimme kuitenkin koko katraan Helsinkiin asti ja nukkumaan. Seuraavana aamuna Hiltonin mahtavan aamupalan jälkeen suuntasimme uudelleen lentoasemalle ja kohti kotikenttää. Odotellessamme boardauksen alkamista kuulutettiin koneen olevan ylibuukattu ja osan porukasta täytyy jäädä pois. Onneksi kuitenkin vapaaehtoiset löytyivät ettei matka pidentynyt meidän osaltamme vielä päivällä.


Kypros vol.3

Posted on

Viimeiset neljä yötä Kyproksella vietimme Pafoksessa. Matka starttasi aamulla puoli kahdeksan aikaan bussilla kohti Ayia Napaa, jossa oli tarkoitus vaihtaa intercitybussiin Paralimni-Pafos. Ayia Napassa bussia odotellessa kohdalle osui Larnacan intercitybussi, jonka kuskilta sitten kysäisin, että onkohan sitä Pafoksen bussia tulossa. Kuski kertoi ettei kyseistä vuoroa enää tänä vuonna liikennöidä ollenkaan. Hyppäsimme siis Larnacan bussiin, koska se sentään oli menossa samaan suuntaan. Hiukan kyllä jäi harmittamaan Pafoksen yhteyden puuttuminen, koska olin sen mukaan ilmoittanut seuraavan huvilan omistajalle saapumisaikamme. Nyt aiheutui kova päänvaiva, kuinka Larnacasta eteen päin. Bussikuskimme oli todella ystävällinen ja avulias sekä ehdotti meille pariakin vaihtoehtoa: jatkaa Larnacasta seuraavalla intercitybussilla joko Limassoliin tai Nikosiaan ja sieltä sitten suoralla bussilla Pafokseen. Tutkailimme aikatauluja ja tulimme siihen tulokseen, ettei ole muuta vaihtoehtoa ehtiä sovittuun aikaan huvilalle, kuin ottaa taksi Larnacasta. Kallista lystiä, mutta minkäs teet, niin matka-aika pysyy kohtuullisena eivätkä lapsetkaan ala suunnattomasti kitisemään. Tämä oli ainoa kupru Kyproksen bussimatkailussa meidän osalta ja suosittelen kyllä siellä bussilla liikkumista. Cyprusbybus.com on erittäin hyvä nettisivu Kyproksen bussiaikataulujen tarkasteluun, vaikkei sieltä vielä ollutkaan poistettu Paralimni-Pafos linjaa, niin muuten se oli erittäin hyvä apuväline.

Larnacassa etsimme taksiasemaa, joita muuten oli melko hankala löytää. Löysimme kuitenkin jonkin taksitolpan muttemme ainoatakaan taksia. Taksitolppaa vastapäätä oli kauppa, jonka myyjältä kävin kysymässä voisiko hän soittaa meille taksin. Myyjä soittikin suoraan jollekin omalle tutulle taksikuskille, joka lupasi tulla kahdeksan minuutin päästä. Meni siinä ehkä hiukan yli kahdeksan minuuttia kunnes hän saapui minibussillaan johon koko meidän seitsemänhenkinen porukka mahtui rinkkoineen. Minibussilla matka Pafokseen oli oikein mukava ja joutuisa. Taksikuski hiljensi jopa moottoritiellä vauhtia niin että saimme rauhassa ihailla Afroditen syntymäkiveä. Kaikesta säätämisestä huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin huvilalle sovittuun aikaan.

Villa Paradise

Villa Paradise

Takapihan viiniköynnös

Takapihan viiniköynnös

Toinen huvila (Villa Paradise) oli aivan mahtava: isot huoneet, iso allas, kolme kylpyhuonetta, lasten vesileluja ja upea vihreä ympäristö ilman naapureita. Ainoa miinus molemmille huviloille on annettava keittiövälineistä. Varsinkin paistinpannut olivat tosi surkeat. Tämän toisen huvilan ympärillä kasvoi ainakin viiniköynnöksiä, persikka-, granaattiomena-, appelsiini- ja sitruunapuita. Teinit viihtyivät pääsääntölisesti huvilalla lukuun ottamatta kauppareissujaan. Koko porukalla kävimme kerran syömässä läheisessä italialaisessa Pepperoni Pizza ravintolassa, jossa palvelu ja ruoka olivat todella hyvät. Kävimme yhtenä aamuna miehen kanssa rantaa myöden kävellen Kato Pafoksessa ja muutaman kerran koko porukalla iltakävelyllä, toteamassa etteivät Pafoksen rannat ainakaan ole kovin kummoiset, mikäli siis rantalomaa kaipaa niin suosittelen Protarasta.

Pafoksen linna

Pafoksen linna

Nuorimpien lasten kanssa kävimme vielä viimeisenä kokonaisena päivänä retkellä Troodosvuorille. Huvilaa vastapäätä sattui olemaan autovuokraamo, josta järjestettiin myös retkiä, joten siitä varasin meille retken. Mukavampihan se olisi ollut vuokrata auto, muttei meitä kumpaakaan kamalasti houkuttanut ajatus lähteä ajamaan vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan. Retkellä pysähdyimme ensin Omodoksen kylään, jossa oli mahdollisuus myös maistella paikallisia viinejä. Sieltä matka jatkui Olymposvuoren kautta kohti Kykkos:n luostaria. Luostarin kirkko oli kyllä sisältä näkemisen arvoinen, kuten taitavat olla lähes kaikki ortodoksikirkot. Kykkos:n luostarilta matka jatkui vielä Chrysoroyiatissa luostarin kautta takaisin Pafokseen. Matkalla bussi kulki myös Pafoksen metsän läpi, jossa oli mahdollista nähdä saarella kasvavia erilaisia kasveja. Meidän retkellämme opas oli hyvin perillä asioista ja selosti asiat hyvin tarkasti ja selkeästi.

Näkymä Troodosvuorilla

Näkymä Troodosvuorilla

Kaiken kaikkiaan loma oli viiden lapsen kanssa hyvin onnistunut, ilman suuria kahnauksia. Teinit ovat jo niin isoja että pystyvät kulkemaan ominensakin eikä pienempiäkään tarvitse enää ihan koko ajan olla vahtimassa. Vielä kun lomaksi sulkee silmänsä siltä ettei kukaan siivoa jälkiään ja huoneet ovat kuin ydinräjähdyksen jäljiltä, niin hyvin menee. Me kyllä tykästyimme Kyprokseen suunnattomasti. Saarella on todella paljon tarjottavaa ja ainakin Protaraksen ja Pafoksen alueet eroavat toisistaan erittäin paljon. Lämmöstä ja auringostakaan ei todellakaan ollut puutetta vaikka lähdimme lomalle heti koulujen päätyttyä. Niin se vierähti 12 päivää Kyproksella ja oli aika aloittaa kotimatka…


Kypros vol.2

Posted on

Ensimmäiset kahdeksan päivää Kyproksella olimme Protaraksessa. Uimavedet olivat todella kirkkaat, mutta ehdottomasti parasta oli oman huvilan allas, jossa lapset saivat meuhkata juuri niin paljon kuin tykkäsivät. Omassa huvilassa lasten kanssa on plussaa myös, että pyykit saa tarpeen mukaan pestyä. Hauska hetki koettiin myös nukkumapaikkoja jaettaessa, kun huomasimme että lisävuode oli vauvan matkasänky. Olin vielä erikseen ilmoittanut, että nuorin lapsista on 9-vuotias eli tarvitsemme kunnon lisävuoteen, ja vuokraaja oli ilmoittanut tämän olevan ok. Onneksi sohva oli sen verran iso, että yksi lapsista nukkui ensimmäisen yön siinä, ja seuraavana päivänä kävin vuokratoimistolla selvittämässä asiaa. Toimistolle oli parin kilometrin matka ja hyvä kun ehdin takaisin huvilalle, niin jo kurvas auto pihaan tuoden lisävuoteen. Loman ainoa yhteenottokin sattui heti ensimmäisten päivien aikana, kun miehen nuoremmalle pojalle jouduin hyvinkin kovaäänisesti ja rumasti ilmoittamaan ettei puhelimen käyttö ruokapöydässä ole suotavaa. Onneksi yhteenotot jäivät siihen. Lapset hankkivat useammankin uimapatjan ja merellä snorkkelit olivat kovassa käytössä. Yhtenä päivänä kävelimme Figtree bayhin ja Protaraksen päärannalle asti. Lapset pääsivät ajelemaan moottoriveneen vetämillä laitteilla ja kivaa oli. Teinit kävivät myös kerran aivan keskenään syömässä. Tietysti lomaan kuuluu myös vesipuistopäivä, ja sen vietimme juuri ennen kohteen vaihtoa, Ayia Napan Waterworldissa, joka oli todella hyvä paikka, eikä ainakaan vielä tähän aikaan vuodesta liian ruuhkainen.

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Yhden päivän minä uhrasin itselleni ja aamulla hyppäsin bussiin kohti Ayia Napaa, jossa vaihdoin Nikosiaan (nykyään Lefkosia) menevään bussiin. Nikosiassa vaeltelin kuusi tuntia katsellen nähtävyyksiä. Ensimmäisenä suunnistin Nikosian Turkin puoleiseen osaan. Rajan ylitys sujui vaivattomasti. Turkin puoleisessa osassa seikkailin välillä niin pienillä kujilla ilman karttaa, että käväisi hetken mielessä, mitenhän minä löydän täältä pois. Turkin puolella huomasi myös selvästi sen olevan Kyproksen köyhempi osa. Pysähdyin kahvilaan juomaan, enkä ymmärtänyt listasta yhtään mitään, joten päädyin juomaan porkkanamehua. Vielä ennen rajan ylitystä takaisin Kreikkalaiselle puolelle pysähdyin syömään. Sitten taas rajan ylitys ja kävellen kohti Famagustan porttia. Sieltä palailin pikku hiljaa takaisin päin kohti linja-autoasemaa ja pysähdyin kahville. Kahvilassa tilasin, menin pöytään odottamaan ja noin puoli tuntia odotettuani totesin tytön unohtaneen tilaukseni. Kyllä oli tyttö nolona ja ensin lupasi että talo tarjoaa, mutta kun muistutin että olin maksanut jo, niin totesi, että ennen kuin lähdet tule hakemaan uusi juoma mukaan ja sen talo tarjoaa. Kaikin puolin Kyproksella oli tähän astisista lomakohteistani avuliaimmat ja ystävällisimmät ihmiset. Takaisin huvilalle saavuin illalla puoli kahdeksan aikaan ja siellä jatkui edelleen sama uimashow kuin edellisinä päivinä.

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Kahdeksannen päivän aamuna pakkasimme kamamme ja lapsemme ja lähdimme suunnistamaan kohti Pafosta…


Kypros vol 1

Posted on

Wienissä suuntasimme aamupalan jälkeen kohti lentoasemaa. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja kaikki sujui jälleen kerran todella hyvin. Hiukan yllätti, että Kyprokselle oli passin tarkastus, vaikka se on EU-maa, ja turvatarkastus oli juuri ennen porttia, kuinkas siinä ostat mitään tuliaisia kentältä?? No ei kylläkään edes testattu, että olisiko kentältä ostetun pullon tai hajuveden saanut viedä turvatarkastuksen läpi. Kentällä ollessamme olin todella kiitollinen, että tavarat oli jo edellisenä päivänä selvitetty Larnacaan, niin oli yksi ohjelmanumero kentällä vähemmän. Wienistä matkamme jatkui FlyNikillä.

Vaikka kone lähtikin Wienistä hiukan myöhässä, niin perille Larnacaan saavuimme lähes ajoissa. FlyNikin lentoemännillä oli mukava työasu: kauluspaita ja farkut. Pohdin siinä, että varmaan paljon mukavampi työskennellä rennoissa vaatteissa. FlyNikillä oli myös hyvä palvelu, ruoka, tai paremminkin välipala, lämmitetty leipä kuului hintaan, samoin kuin kaikki alkoholittomat juomat, mistä taas viisilapsinen perhe kiittää. FlyNikillä myöskin penkit olivat mukavat, nahkapäälysteiset ja tilavat, ainakin minun mielestäni.

Larnacassa odottelimme tavaroita ja kaikkien muiden rinkat, paitsi minun, tulivatkin hihnalle aivan kuten pitikin. Käväisin sitten kysymässä palvelupisteestä rinkkaani ja he totesivat sen tulevan erikoismatkatavarahihnalle. Eipä siinä mitään. Sieltähän se sitten löytyi, mutta logiikka oli hiukan hukassa, koska kaikki muut rinkat kuitenkin tulivat normi hihnalle ja olivat samalla lailla pussissa kuin minunkin rinkkani. Pääasia, että tuli perille. Nyt koko köörille rinkat kantoon ja ulos terminaalista. Ulkona vastassa oli kuumuus. Ihanaa, vihdoin lämmintä! Seuraava urakka oli etsiä bussi, jolla pääsisimme Larnacan keskustaan ja vaihtamaan bussiin kohti Paralimniä. Oikea bussipysäkki löytyi kysyttyämme tietä kahdelta hampaisiin asti aseistetulta poliisilta. Hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, koska kuski kertoi sen menevän sinne mistä intercitybussit lähtevät. Taksilla tietysti olisi ollut helpompaa kulkea, mutta halusimme kerrankin matkustaa julkisilla ja samalla nähdä vähän todellista Kyprosta. Kyproksella bussilla matkustaminen on halpaa. Kertalippu kaupungissa aikuiselta 1,50€ ja lapselta alle 12v sekä opiskelijalta 0,75€. Intercitybussi Larnaca-Paralimni, Larnaca-Limasol, Limasol-Pafos aikuiselta 4€/väli ja lapselta puolet siitä. Paralimnissä jouduimme vaihtamaan vielä kerran paikallisbussiin Protarakseen ja saavuimme huvilalle noin klo 18 aikaan. Lapset syöksyivät huvilan altaaseen uimaan ja me miehen kanssa lähdimme kauppaan ostamaan ilta- ja aamupala-ainekset…

Huvila Protaraksessa

Huvila Protaraksessa


Wien

Posted on

Toukokuun viimeisenä päivänä alkoi meidän hartaasti odottama loma. Onneksi miehen tytön lakkiaisista selvittiin ajoissa kotiin, joten seuraavan aamun herätys koneelle ei ollut paha. Lapsille aamupala, koirien, kissojen ja hiirien viimeiset hoidot ja tarkistus että hoitajille jää kunnon ohjeet ja varusteet. Kolme lasta autoon ja kohti lentokenttää. Miehen vanhin lapsi tosiaan ilmoitti ettei lähde matkaan. Hän lähti kesätöihin Tampereelle ja meinaa kuulemma muuttaakin sinne poikaystävänsä kanssa pysyvästi. Toivottavasti hakee myös johonkin kouluun. Hiukan kyllä hirvittää, kun ei tytöllä taida olla työpaikkaakaan tiedossa kesän jälkeen, mutta siinäpä oppii.

Hilton Vienna Danube Waterfront

Hilton Vienna Danube Waterfront

Lentomatka Helsinkiin sujui hyvin. Suuren jännitysmomentin aiheutti vielä, että Helsingistä piti sitten löytää minun pojat kyytiin ennen kuin jatkolento Wieniin lähtee. Onneksi meidän lento Helsinkiin ei olut myöhässä, etteivät minun poikani päätyneet kahdestaan Wieniin, meidän jumittaessa Helsingissä. Myöskään lennolla Wieniin ei ilmennyt ongelmia. Wieniin saavuimme suurinpiirtein aikataulussa. Matkatavarat olimme saaneet selvitettyä jo lähtökentällä perille Larnacaan asti, joten niitä ei tarvinnut Wienissä lähteä mihinkään kuskaamaan. Wienin lentoasemalta matkustimme CAT:lla Wienin keskustaan ja sieltä edelleen parilla metrolla hotellille. Meillä kävi niin hullu tuuri, että olimme Wienissä sunnuntaina, jolloin alle 15-vuotiaat matkustavat julkisilla ilmaiseksi. Niinpä siis viiden lapsen kanssa liikkuminen julkisilla oli suhteellisen kätevää ja järkevää.

Hofburg Wien

Hofburg Wien

Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme iltakävelylle Wienin keskustaan. Ensin taas metrolla Schottentorille ja siitä kävellen Hofburgille, jonka läpi jatkettiin Mäkkärin kautta kohti Stephansplatzia ja lopulta päädyimme Stubentorin metroasemalle. Sieltä suuntasimmekin metroilla takaisin kohti hotellia. Wien oli kaikin puolin mukava ja erittäin kaunis kaupunki. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin lasten kanssa liikkuminen on helppoa ja vaivatonta. Julkinen liikenne on nopea ja helppo tapa liikkua. Metrot ja metroasemat olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Mielelläni voisin lähteä Wieniin uudestaankin lomalle. Varsinkin kun hotellimme Hilton Vienna Danube Waterfront oli kauniilla paikalla Tonavan varrella ja pihassa oli vielä uima-allaskin. Ainoa asia, mikä Wienissä vietetyssä ajassa jäi kaihertamaan oli etten ehtinyt käymään Wienin Hard Rock Cafesta hakemassa magneettia kokoelmiini. Yritys kyllä oli hyvä, mutta lapset alkoivat illalla olemaan jo melko väsyneitä kävelemiseen ja matkustamiseen, joten päätimme jättää sen hakemisen väliin.


Ylioppilasjuhlia ja lomaa

Posted on

Kyllä aika lentää kun on mukavaa. Kolme viikkoa on mennyt, niin etten oikeastaan ole ehtinyt edes huomaamaankaan.

Ennen lomaa kävin kampaajalla ja uskalsin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja värjäsin hiukseni harmaiksi. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Ainoa vaan ettei harmaa väri pysynyt kovin kauaa hyvänä, vaan hopeashampoosta ja colormaskista huolimatta hävisi hyvin nopeasti. Onneksi nyt kuitenkin viikonlopun ja miehen tyttären ylioppilasjuhlan kesti. Netistä goolettelin ja etsin tietoa harmaasta väristä ja löysinkin hyviä arvosteluja saaneen Wellan Color Fresh Silver 7/19. Tilasin sitä nyt kotiin pari purkkia, jotta saisin heinäkuussa veljeni häihin kunnolla harmaat hiukset, koska tää blondi, mikä mulla nyt sen harmaan hävittyä on, ei oikeen oo vaan mun juttu.

Tälläistä väriä lähinnä haaveilin

Tälläistä väriä lähinnä haaveilin

Tai tälläistä

Tai tälläistä

Loman alkajaisiksi vietettiin miehen tyttären ylioppilasjuhlia. Aluksi hiukan hirvitti, mutta hyvin ne menivät. Juhlat olivat miehen ex:n luona. Aikatauluni tosin hiukan kärsi, kun minut haluttiin mukaan koulullekin. Olin suunnitellut ehtiväni kaikennäköistä vielä aamulla ennen juhliin menoa, mutta enpä ehtinytkään. Perjantai olikin sen takia sitten todella kiireinen. Onneksi kakuista tuli kohtalaisen siedettäviä, vaikkakin lauantaina huomattiin jääkaapissa kakkujen päälle tippuneen yläpuolella olevan hyllyn pohjaan tiivistynyttä vettä. Onneksi kakkujen vahingot kuitenkin olivat suhteellisen vähäiset, eikä niiden maku kärsinyt. Koristeruusutkin sain suhteellisen hyvin kasattua ja säilymään ehjinä. Tietysti kakut olivat myös gluteenittomia, koska olen oppinut siskoni keliakian kautta, kuinka paljon keliaakikot arvostavat sitä että heidät on otettu huomioon ja he saavat syödä samoja ruokia muiden juhlijoiden kanssa.

yo juusto                                yo-lakki

 

Juhlissa jaksettiin olla ilta kymmeneen, jonka jälkeen kerättiin miehen kolme nuorinta lasta ja mentiin kotiin odottamaan aamun lomamatkaa…

 


Vapaat lusittu

Posted on

Osa-aikaisen työn ainoa hyvä puoli on, että ehtii kotonakin tekemään jotain. Vapaapäivät meni hienosti kouluhommien parissa, siivotessa ja leipoessa. Nyrkkeilytreeneissäkin ehdin tietysti sunnuntaina käymään ja pakkasessa odottaa lakkiaisia kaksi kakkupohjaa ja juustokakkua. Tänään olisi ollut iltarastitkin, mutten vielä kuitenkaan rohjennut mennä. Jospa sitä sitten alottaisin tämän vuoden suunnistuskauden, kun palailen lomamatkalta, kesäkuun puolessa välissä. Ehkäpä ne lumetkin on siihen mennessä sulanut metsästäkin kokonaan. Miehen vanhin lapsi kävi eilen penkomassa keittiöremontista jääneitä astioita, kun on muuttamassa Tampereelle heti ylioppilasjuhliensa jälkee. Niin se olis sitten ensimmäinen lapsi lentänyt pois pesästä, vaikka eipä hän meillä juurikaan ole käynyt enää vuoteen muuten kuin kääntymässä.

Nyt olis vielä kolme työpäivää ennen kesäloman alkua. Ennen kaikkea, lasken päiviä, että näen pojat! Enää muutama päivä, niin he ovat viisi viikkoa kanssani. Kyllä nämä ajat ilman heitä tuntuvat pitkiltä. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinä, että he matkustaisivat tuhat kilometriä, vain yhden kokonaisen päivän takia joka toinen viikonloppu. Ennenmin sitten pidemmät välit ja useampi päivä yhdessä, niin ei kärsi poikien koulukaan siitä. Ikävä on tietysti aina kova.

Kesärenkaiden vaihto

Kesärenkaiden vaihto

Aikani odottelin, josko mieheni vaihtaisi minulle kesärenkaat autoon. No eipä tuo tunnu ehtivän, eikä enää oikein täälläkään mene talvirenkaat poliiseille läpi, joten otinpa sitten härkää sarvista ja reippaana vaihdoin ne ihan ite. Ei oo pelkoa, että tuntisin itseni prinsessaksi. Aurinko on paistanut koko päivän oikein lämpimästi, niin mikäs siinä pihassa puuhaillessa. Huomenna täytyisi töiden jälkeen uhrata aikaa pakkaamiselle, jos meinaan matkalle jotain mukaan ottaa, koska torstai ja perjantai on jo täyteen buukattu ohjelmaa.


Sadetta ja juustokakkua

Posted on

Kylläpä aika on hurahtanut eteenpäin aivan huomaamatta. Miehen lapset lähti maanantaina äidilleen ja ollaan nyt kahdestaan tämä viikko ja ensi viikko lauantaihin asti. Ylioppilaskirjoitusten tuloksetkin tulivat ja miehen vanhimmasta lapsesta tulee sitten ylioppilas. Juhlat pidetään miehen ex:n luona ja olen lupautunut leipomaan kaksi juustokakkua, joista toinen gluteeniton, ja kaksi gluteenitonta täytekaukkua. Enimmäkseen käytän kinuskikissan ohjeita. Siellä on niin mahtavan makuiset ja näköiset kakut sekä hyvät ja selkeät ohjeet. Miehen nuorimman lapsen kanssa teimme torstaina sokerimassaruusuja ja tänään sain juustokakut pakkaseen. Pakko yrittää tehdä näitä hommia etukäteen, koska muuten tulee kiire. Lomamatkalle lähtö on ylioppilasjuhlia seuraavana aamuna, joten juhlien lisäksi pitäisi järjestellä koti ja lapset matkakuntoon.

DSC_0003

Itsetehdyt sokerimassaruusut kokoamista vaille valmiina

Eilen käytiin miehen ja koirien kanssa samoilemassa kolmisen tuntia metsässä. Oli muuten oikein mukavaa, mutta reitti oli vielä vähän tulvassa, kengät, sukat ja lahkeet olivat aivan märät kun päästiin takaisin. Kotiin tullessa sitten grillattiin ja nautittiin kevää ensimmäisestä lämpöisestä päivästä paviljongissa viinilasillisten kanssa.

Metsäretken maisemia.

Metsäretken maisemia.

Olen yrittänyt opettaa kissoja ulkoilemaan valjaissa. Kahden kissan ulkoilut sujuu mallikkaasti, mutta kolmas saa aina niin karmean sätkyn, että joko venkoaa itsensä irti valjaista, tai sitten kiemurrellessaan raapii minut. Raukka viihtyy parhaiten sisällä, joten olenkin päättänyt olla sitä pakottamatta enää ulos. Sitten on tuo meidän oranssitapaus, joka yllätti meidät tulemalla itse ulos. Se oli itse avannut liukuvälioven ja ulko-oven. Ei auta kuin pitää ovi lukossa koko ajan ettei se karkaa. Eilen sitä meinaan sai sitten maanitella useamman tunnin sisälle.

Tänään onkin satanut koko päivän, joten päätin pitää siivouspäivän. Äsken tuuli ja vettä tuli niin paljon, etten taida edes uskaltaa katsoa, onko paviljonki vielä pystyssä. Siitä huolimatta, että miehen lasten pitäisi olla äidillään, niin meillä on kamala siivoo. Miehen nuorempi poika käy kavereidensa kanssa meiltä käsin softaamassa ja samalla he kuskaavat kaiken ravan ja roskan sisälle. Hänen vanhempi poikansa taas sai mopokortin ja käy joka päivä rassaamassa mopoaan meidän autotallissa. Eipä siinä, hyvä että viihtyvät täällä, mutta mukava olis, että jos on lapseton viikko, niin olisi sitten kanssa. Tänäänkin miehen piti lähteä kuskaamaan nuorinta lastaan ees sun taas, kauppaan ja kaverilleen, kun kaverilla on synttärit. Olen niin monta kertaa tästä miehelleni jo sanonut, etten enää edes jaksa, että jos hänen lapsensa ovat heidän äidillään, niin eikö se ole silloin äidin asia hoitaa nämä asiat. Eihän mekään, silloin kun heidän lapsensa ovat meillä, vaivata hänen ex:äänsä lasten viemisillä, hakemisilla yms. Vaikeita nämä uusioperhe kuviot välillä, mutta kyllä tämä nyt kolmen vuoden aikana on jo helpottanut, tai ehkä minä en enää vain jaksa välittää niin paljon…

 


Avautumista!

Posted on

Vanhempi poikani on ensi vuonna rippikouluiässä. Aiemmin hän puhui ettei menisi rippikouluun ensinkään. Ihmettelin sitä ja kysyin, että tietääkö hän, mitä se tarkoittaa, jos ei käy rippikoulua. Ettei sitten voi ryhtyä kummiksi, tai myöhemmin saada kirkkohäitä, jos sellaiset haluaa. Kuitenkin kaverit käy rippikoulun ja onhan se hänen ikäiselleen mukava kokemus. Mikäli sitten myöhemmin tuntuu siltä ettei halua kuulua kirkkoon, niin voihan sitä erota kirkosta.  Hiljaa mielessäni kuitenkin mietin, ettei tainnut olla pojan oma idea, vaan siellä ei äitipuoli halua järjestää juhlia, joihin joutuisi kutsumaan minut ja sukulaisiani. Hän on meinaan aiemminkin ilmoittanut, ettei aio kestitä minun sukulaisia vaan ainoastaan omansa ja ex:ni. Tästä syystä en ole saanut mennä omien lasteni syntymäpäiville. Eilen tämä aavistus sitten osoittautui oikeaksi.

Pojat ovat tämän viikonlopun mummollaan (minun äiti), ja vanhempi poikani oli sitten sanonut, että haluaa järjestää kahdet rippijuhlat ensi vuonna. Toiset isänsä ja äitipuolensa sukulaisille, ja toiset minun sukulaisille. Nuorempi poikani oli siihen vielä sanonut, että ne on vanhemman poikani juhlat, eikä kukaan saa siitä suuttua. Mietin vain itsekseni, että jos ne kerta on poikani juhlat, eikä kukaan saa siitä suuttua, niin eikö se silloin tarkoita myös hänen isäänsä ja tätä äitipuolta? Eikö heidänkin silloin kuuluisi hyväksyä se, että lapseni haluaa kutsua myös minun sukuni, eikä sanoa lapselleni, että järjestä kahdet juhlat? Eikö aikuisten ihmisten kuuluisi laittaa lasten etu omansa edelle? Eikö aikuiset ihmiset pysty muutamaa tuntia tulemaan toimeen lasten takia? Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö voisi osallistua rippijuhlien kustannuksiin. Tottakai olisin osallistunut, jos minunkin sukuani olisi kutsuttu. Aivan kuten ilmoitin aikoinaan syntymäpäivistäkin, että voin osallistua niiden kustannuksiin. Tosin eipä ole tarvinnut osallistua, kun ei ole edes kutsuttu.

Pohdimme tätä asiaa sitten yhdessä äitini kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, ettemme halua aiheuttaa pojalle ongelmia, joten pidämme sitten omat juhlat seuraavana päivänä. Ei se auta kun vain uskoa, että vielä joskus lapseni tajuavat ettei se ihminen, joka esittää välittävänsä heistä, todellisuudessa välitä tuon taivaallista heidän hyvinvoinnistaan. Mikäli hän välittäisi, niin hän ymmärtäisi, kuinka suurta tuskaa omalla toiminnallaan aihetuttaa lapsille, joille hän on myös varmasti tärkeä, mutta joille myös oma äiti, mummo, pappa, tädit ja enot ovat tärkeitä. Itse en ikinä halua aiheuttaa lapsilleni, tai mieheni lapsille, moista tuskaa. Pystyn kyllä kutsumaan mieheni ex:n, hänen nykyisen kumppaninsa ja sukulaisensa meille, mikäli heidän lapsillaan jotkut juhlat sattuvat meillä olemaan. Pystyn myös menemään mieheni lasten juhliin mieheni ex:n taloon, koska ymmärrän, että on kyse lapsien edusta ja lapsille parasta, kun he saavat kaikki, itselleen tärkeät ihmiset, yhtä aikaa omiin juhliinsa. Itse kutsuisin lasteni juhliin kaikki ne, jotka lapseni itse haluaisivat kutsua, pidin heistä itse tai en, koska ne ovat lapseni juhlat. Tästä syystä en pysty ymmärtämään heidän toimintaansa. Toivoa sopii, että omat lapseni joskus vielä ymmärtävät ettei tämä minun käytökseni johdu siitä etten haluaisi olla heidän juhlissaan ja osana heidän elämäänsä, vaan ettei minun anneta olla ja osallistua, ja ajattelen vain heidän parastaan, kuten aina, enkä halua aiheuttaa heille ahdistusta ja ongelmia, vaan ennenmin sitten vetäydyn ja annan periksi, että heillä olisi parempi.

Mutta konfirmaation minä todellakin aion nähdä ja sinne myös menen, koska kirkkoon minua ei voi kukaan estää menemästä. Juhlat sitten voidaan järjestää seuraavana päivänä ja niihin kyllä ovat sitten kaikki lapseni sukulaiset, myös isänsä puolelta, ja hänelle tärkeät ihmiset (äitipuoli yms) varmasti kutsuttu. Mikäli sitten itse valitsevat etteivät tule, niin se on heidän oma asiansa, mutta jos minä järjestän lapselleni rippijuhlta, niin järjestän sitten kunnolla.


Lunta!

Posted on

Tänä aamuna ikkunasta oli vastassa lohduton näky. Toukokuu puolessa välissä ja maa valkoisena. Tää on näitä pohjoisen ihanuuksia. Vapaapäivä, eikä kyllä yhtään tee mieli pihalle. Eilen sain oman osuuteni pihan haravoinnista päätökseen. Loput saa jäädä muille. Mies saa hoitaa veneen ympäristön, kunhan ensin saa veneen vesille, ja teineille tarjosin kaksi vaihtoehtoa: joko haravoivat takapihan tai pesevät ikkunat. Valitsivat haravoinnin, minulle siis jäi ikkunat. Tänään en kyllä sitä projektia vielä aloittanut, vaan jätän sen ensi viikon pitkille vapaille ja mahdollisesti hiukan paremmille ilmoille.

Aamumaisema

Aamumaisema

Eilen aloitin työmatkapyöräilyn ja otin meidän 1,5v pystykorvan matkaseuraksi. Hienosti poika jaksoi töihin ja takaisin. Yhteensuuntaan matkaa tulee reilu 11km. Nuoriso siihen tuumas: ”Et kai sä pyörällä mene, kun matkakin on niin kamalan pitkä”. Tässä taas yksi niistä asioista, joita en voi ymmärtää. Itse saman ikäisenä pyöräilin tallille ja takaisin vastaavan matkan. Miehen lapsethan haluaisi kyydin joka paikkaan. Parhaita esimerkkejä tästä ovat hänen vanhimman, jo täysi-ikäisen, tyttärensä kommentit. Hän tarvitsee kyydin kouluun ja salille, kun kävelymatka näihin on 20-30 minuuttia. Omille lapsilleni olen opettanut, että pyörällä ja kävellenkin pääsee, enkä aio kuskata heitä jatkuvasti. Joudun aina ärsyttävään tilanteeseen, kun mieheni ei pystykään heittämään lapsiaan ja sanoo heille, mikseivät kysy minulta. Siinä tilanteessa minun on tosi hankala kieltäytyä, vaikka omien lasteni kohdalla kieltäytyisinkin ja he saisivat kävellä. Minusta tilanne on todella epäreilu. Jos kieltäydyn ja kohtelen kaikkia lapsia saman arvoisesti, niin vihaan hänen lapsiaan, olen pelottava ja ilkeä äitipuoli. Jos taas suostun, niin asetan omat lapseni huononpaan asemaan, koska haluan heidän oppivan itsenäisiksi ja osaavan kulkea itsekseeen, etteivät oleta aina jokun muun passaavan. Kotiintuloajat ovat toinen murheen kryyni tässä meidän taloudessa. Mies ei ole moksiskaan, kun hänen lapsensa tulevat ja menevät miten sattuu. Kun kysyn, missä joku on kun sanoin että kotona vois olla siihen ja siihen aikaan, niin saan vastaukseksi, en tiedä kun ei vastaa puhelimeen, eikä asiasta laspen kanssa edes keskustella sen jälkeen kun hän tulee kotiin. Itse olen oppinut omassa kotonani, ja omille lapsillenikin opettanut, jollei kotiin tulla sillon kun on sovittu täytyy ilmoittaa ja kysyä lupa olla pidempään, jos näin ei toimi, niin siitä seuraa rangaistus. Meillä miehen kanssa kasvatusperiaatteet eroavat kuin yö ja päivä, ja niistä meidän suurimmat riidatkin sitten johtuvat. Mies on huomattavasti lepsumpi kuin minä.

Haravoinnin lisäksi kulotimme eilen hiukan nurmikkoa. Ensimmäisen kerran olin moisessa mukana ja olihan se melko jännää hommaa. Vaikkakin kun hoitaa homman järkevästi vastatuuleen, niin eihän siinä mitään vaaraa ole. Tietysti sammutusvettä on hyvä olla saatavilla. Pihahommien jälkeen käväisin vielä kaverilla synttärikahvilla. Illan pyhitinkin sitten telkkarille ja viinilasilliselle.

Tänään oli kotipäivä, johon kuului imurointia, moppausta, pyykkäystä ja ruuanlaittoa. Vapaapäivänsä vois tietysti viettää mukavamminkin, mutta jonkunhan se on nämäkin hommat tehtävä. Tuntuu vaan että muilla tässä huushollissa on oikeus pyhittää vapaapäivänsä harrastuksille. Huomiselle jätin vielä vessan pesun ja pölyjen pyyhkimisen. En kyllä ymmärrä missä välissä ehdin tekemään niitä avoimen yliopiston tehtäviä. Pakko se on niillekin kuitenkin aikaa jostain löytää. Muuten en kyllä mitenkään saa perusopintoja valmiiksi heinäkuun loppuun menessä ja ne pitäisi olla suoritettu, että voisi aloittaa aineopinnot. Ei se auta kuin ottaa härkää sarvista ja laittaa nenä kiinni kirjaan…


Kirje puolustusvoimilta ja piha puuhia

Posted on

Viime aikoina tiedotusvälineissä on puhuttu paljon puolustusvoimien reserviläisille lähettämästä kirjeestä. Nyt se sitten kolahti minunkin postiluukustani. En aio kertoa sodanajan sijoitustani julkisesti, mutta aion kuitenkin pohtia sitä tässä. Vuonna 1997 kotiutuessani armeijasta, minulle kerrottiin sodanajan sijoitukseni. Kävin myös muutaman kerran kertausharjoituksissa ja pidin kyseisestä hommasta. Sain ajella PASIlla ja puuhata kaikkea muutakin mukavaa. Nyt sitten kirjeessä sodanajan sijoitukseni on muuttunut. Sinänsä ei mitään maata mullistavaa, niinhän saattaa käydä, mutta kun ei minulla ole kuvan palaakaan siitä, mikä uusi hommani on. Koska sijoitukseni on muutettu, niin olisi kohtuullista kutsua minut myös kertausharjoituksiin, jotta saisin tietää, mitä tehtäviini kuuluu, jos pilliin puhalletaan. Olisihan se nyt aika noloa mennä paikalle, ja todeta etten kyllä yhtään tiedä, mitä minun täällä pitäisi tehdä. Ehkäpä ne isot herrat jossain vaiheessa sitten muistaa myös sillä kertausharjoituslapulla. Siihen asti jatkan omassa päässäni selitysten keksimistä tehtävänimikkeeni lyhenteelle…

Kevät tulee kohisten, jäät lähti joesta ja vesi nousee. Ei vielä kuitenkaan paha tulva, mutta laiturin ja portaat on joutunut kyllä kiskomaan jo melko ylös, etteivät jäät ja vesi nappaa niitä mukaansa. Eilen ja tänään jatkoin pihan haravointiurakkaa. Enää ei olis kuin muutama pikku rypistys jäljellä, niin sekin olisi sitten tehty. Myyrät/hiiret ovat syöneet pihalta sammalta, että nyt on multalaikkuja piha täysi. No, eipähän tarvitse sammalsyöppöä, kun on luonnon omat pihan putsaajat vauhdissa. Mies joutui eilen käymään teinejen kanssa kovaäänistä keskustelua siitä, kuinka muutkin talossa majailevat henkilöt voisivat tehdä osansa pihatöistä kuin vain minä ja hän. Varmaan tuttua monelle muullekin teinin vanhemmalle myös lausahdus ”Miks aina minä ja ton toisen ei tartte koskaan”. Meilläkin tätä eilen taas yritettiin, mutta totesin siihen vaan ”Mitä jos me teidän isän kanssa alettais kanssa sanomaan aina kun meidän mielestä on epäreilua siivota muiden jälkiä, kun he eivät itse viitsi? Kun jokainen tekee vähän niin saadaan yhdessä homma nopeammin tehtyä, eikä kenenkään tarvitse tehdä sitä kokonaan yksin”. Ilmeisesti viesti meni perille, eikä asiasta sen enempää keskusteltu. Paviljonkikin on nyt käyttökunnossa, kalusteineen ja lyhtyineen. Ihanaa kun voi nautiskella auringosta, sitten kun se taas paistaa. Tänään meinaan on vain satanut. Grillikausikin saatiin avattua eilen illalla.

Toinen pystykorva otti eilen pihasta jalat alleen. Onneksi ei kuitenkaan kovin kauaksi lähtenyt ja tuli lopulta melko kiltisti takaisin kotiin. Yöllä vanhempi pystykorva sai pari haukkumishepulia. Ilmeisesti niiden häkkiin oli mennyt niitä hiiriä/myyriä, koska se juoksi ympäri koppiaan ja haukkui sen alle. Enhän minä sitten tietenkään saanut nukuttua ja karjuinkin sille ikkunasta ”Hiljaa!”. Kyllä se sitten hiljenikin, kunnes taas aloitti uudestaan. Ilman koirien haukkumistakin on jo tarpeeksi haastavaa toi nukkuminen näin kesällä. Makuuhuoneessa on kyllä pimennysverhot, muttei niistä jurikaan ole apua, koska aurinko ei laske täällä enää ollenkaan ennen heinäkuuta.


Ystäviä ja äitienpäivä

Posted on

Taas on palattu reissuilta normaali arkeen. Vappureissun jälkeen ehdin jopa kaksi vuorokautta pyörähtään kotona, ja taas oli reissuun lähtö edessä. Tällä kertaa työnmerkeissä koulutukseen Vantaalle. ”Etelän” eli Vantaan matkat ovat siitä mukavia, että samalla ehtii tapaamaan ystäviä ja perhettä. Ei ehdi hotellikuolemakaan, niin kovasti yllättämään. Tiistaina olin hotellilla vasta illalla kymmenen aikaan ja onnekseni sain huoneen aivan käytävän päästä pihan puolelta. Univammaisena ihmisenä ajattelin heti, että jes, nyt on rauhallinen sijainti sekä pimennysverhot, joten taatusti saan nukuttua. Mitä vielä! Peitto oli aivan liian ohut! Kuulostaa aivan hullulta, mutta tälläiselle herkkäuniselle ihmiselle on tärkeää, että kaikki osaset loksahtavat kohdalleen. Seuraavana yönä ryöväsin sitten peiton toisestakin sängystä, nukuin kahden peiton alla ja sain nukuttua oikein hyvin.

Vantaalla kerkesin tapaamaan yhtä siskoani ja paria kaveriani. Ensimmäisenä päivänä käytiin sushilla Jumbossa. Siitä on tullut jo aivan vakio, koska täällä meillä kotona ei juurikaan sushiravintoloita näy ja välillä minulle tulee oikein sushihimo. Onneksi sitten Vantaalla saan sen tyydytettyä. Seuraavana iltana vietin aikaa ystäväni kanssa oman hotellin ravintolassa ja naapurihotellin baarissa höpötellen ja vaihtaen kuulumisia. Oli oikein mukavaa pitkästä aikaa nauraa niin, että posket on kipeinä. Oikeastaan ainoat asiat mitä etelässä kaipaan ovat ystävät, perhe ja aikainen kevät. Koulutus meni melko mallikkaasti. Alun jännityksestäkin pääsin jo yhden harjoituksen jälkeen eroon. Jännä juttu kuinka sitä aina jännittää, vaikka tietää osaavansa asiat. Kertauskoulutusta kesti kolme päivää, jonka jälkeen oli aika suunnata kohti kotikaupunkia.

Vantaalla hyppäsin bussiin ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Veljen luokse kävellessä sitä taas muistui mieleen kuinka kaunis kaupunki  Hämeenlinna onkaan: Vanajavesi halkoo kaupungin, linna veden äärellä, paljon vihreää ja muutenkin kaupunki on sopivan pieni. Harmi ettei siellä ole minun alan töitä, koska voisin muuttaa sinne takaisin. Sama vau-efekti tuli sunnuntaina takaisin päin kävelessä, kun oli pilvetön aamu ja kävelin vanajaveden rantaa linnaa vastapäätä kohti linja-autoasemaa. Kyllä vaan on kaunista ja niissä maisemissa sielu lepää. Toki kaunista on täällä kotonakin tuntereita ihastellessa. Perjantai menikin sitten veljen ja serkun luona ja olikin oikein mukava nähdä heitä ja heidän lapsiaan. Lauantaina kävin äitini luona ennakoivalla äitienpäivävieraillulla. Ihan hävettää myöntää että edellisestä kerrasta Hämeenlinnassa taitaa olla lähemmäksi vuosi. Toki tuhat kilometriä välissä vaikuttaa vierailujen määrään.

Äitienpäiväaamu alkoi reippailulla linja-autoasemalle ja siitä kohti Helsinki-Vantaata. Lentokentältä koneeseen kohti kotia ja kotona olinkin jo puoli yhden aikaan. Kyllä nämä etä-äidin äitienpäivät ovat sitten ankeita. Vanhempi lapsi sentään soitti ja onnitteli, mutta nuoremmasta lapsesta ei kuulunut mitään koko päivänä. Edelleen myöskin harmitti, etteivät lapseni saaneet tulla äidilleni viikonlopuksi. Jotain hyvääkin kuitenkin äitienpäivään mahtui: kotona miehen nuorin lapsi odotti itsetehdyn lahjan ja kortin kanssa. Sitä en todellakaan osannut odottaa, mutta se lämmitti kyllä mieltä. Kiireellä sitten tytölle tekemään kampausta kaverisynttäreille. Eihän se meinannut aluksi onnistua ollenkaan, mutta lopulta sain jotain aikaiseksi. Seuraavaksi anopille kakkukahville. Kakkukahvien jälkeen tyttöä viemään sinne synttäreille, jossa piti tietysti itsekin sitten ottaa kahvit ja vaihtaa kuulumiset. Tytön kampaus kesti menossa mukana siedettävästi jopa lähes tunnin. Vauhdilla kotiin, pihan haravoimista ja paviljongin kesäkuntoon laittamista. Pihasta ehkä neljäsosa ehdittiin eilen haravoimaan. Iso piha on mukava asia, muttei sillon kun se täytyisi haravoida. Tämän jälkeen nyrkkeilytreeneihin, jotka olivat yhtä mukavat kuin aina ennenkin. Illan päätteeksi vielä sauna ja elokuvaa telkkarista.

Tänään aamulla lapset kouluun ja itse töihin. Nyt ollaankin kotona seuraavat kaksi ja puoli viikkoa, jonka jälkeen alkaa koko porukan loma. Miehen lapset menevät kyllä tässä välissä vielä äidilleen kahdeksi viikoksi. Tämä viikko kuitenkin mennään kokoonpanolla kaksi aikuista ja kolmesta neljään lasta.


Wappumatka

Posted on

Wappu hurahti aivan siivillä. Viime keskiviikkona töiden jälkeen pakattiin ukkelin kanssa itsemme autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Kuopiota. Matkalla yövyttiin yksi yö ukkelin veljen perheen luona. Oli oikein mukavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja sain uudenlaista näkökulmaa opiskelujen jatkamiseen avoimessa yliopistossa perusopintojen jälkeen.

Vappuaattoaamuna lähdimme jo hyvissä ajoin jatkamaan matkaa, koska majapaikan isäntäväkikin suuntasi aamusta kouluun ja töihin. Loppumatka Kuopioon, tai oikeastaan Siilinjärvelle, sujui melko jouhevasti yhden pysähdyksen taktiikalla, vaikka aikaa menikin kuutisen tuntia. Perillä olimme siis kohtalaisen ajoissa. Iltaa istuttiin porukalla rauhallisissa merkeissä syöden hyvää ruokaa, saunoen ja uiden. Minä tosin en uinut, koska en juurikaan pidä kylmästä vedestä. Majapaikan pihassa oli uima-allas ja kyllähän se melko luksusta oli. Mikäli minulla työt jatkuisi pysyvästi täyspäiväisinä, niin vakavasti harkittaisiin uima-allasta meidänkin pihaan. Nyt kuviot on toisenlaiset ja jäädään vain haaveilemaan, että ehkä sitten joskus meillekin…

Vappupäivänä pyörähdettiin tietenkin vapputorilla ja käytiin ajelemassa ja katselemassa Kuopiota. Muuten vappupäivä meni samoissa merkeissä kuin vappuaattokin. Majapaikan emännän kanssa käytiin myös mukavalla kävelylenkillä metsässä. On se vaan jännä huomata kuinka etelämmässä kevät on jo pitkällä ja meillä kotona on vielä aivan täysi talvi. Lauantaipäivän ohjelma ei juurikaan eronnut edellisistä. Tietysti kaupoilla täytyi käydä… Ukkelille löydettiin Espritin paita hänen tyttärensä ylioppilasjuhliin. Ajattelin kyllä että ukkeli varmaan kieltäytyy pistämästä paitaa päälleen, koska se on punainen, mutta hyvin näytti kelpaavan. Minä löysin itselleni aivan ihanan Desigualin kassin. Tiedän tiedän. Ilman sitäkin olisin varmasti pärjännyt vallan mainiosti, mutta edellinen kassi rupesi sanomaan sopimustaan irti ja sitä edellinen kassi, joka ei ollut kovinkaan laadukas, kesti käyttössä ehjänä vajaan viikon. Ikeasta käytiin ostamassa eväsrasioita yms keittiötilpehööriä. Ikeassa olisi voinut kuluttaa aikaa enemmänkin. Siellä oli niin paljon kaikkea kivaa uutta sisustustavaraa. En muistanutkaan kuinka mukavaa on, kun on kunnon kauppoja, joissa on kunnon valikoima mistä valita. Kauppakierroksen jälkeen kävime syömässä Pancho Villassa, ruoka oli hyvää, kuten meksikolaisissa ravintoloissa aina, ja sitä oli riittävästi. Minulla jäi osa jopa syömättä, koska en yksinkertaisesti jaksanut kaikkea, mikä on kyllä melko harvinaista. Majapaikan emännänkin ruuat olivat todella maukkaita ja söimme kyllä todella usein ja paljon. Iso kiitos muutenkin isäntäväelle mukavasta vapusta!

P5042873

 

Sunnuntaina sitten lähdettiinkin aamusta ajelemaan takaisin kotiin päin. Ajokeli ei todellakaan ollut mikään mukava: vettä, räntää ja lunta satoi lähes koko matkan. Pääsimme kuitenkin ehjänä perille illalla puoli kahdeksan aikoihin. Takapuoli oli kyllä melko puuduksissa yhdentoista tunnin istumisesta, vaikka kylläkin pidimme yhden tankkauspaussin ja toisen kerran pysähdyimme ostamaan täytettä jääkaappiin, koska ukkelin lapsetkin tulivat meille illalla. Koirat ja kissat olivat silmin nähden onnellisia meidän kotiin paluusta. Varsinkaan nuorempi pystykorva ei meinannut nahoissaan pysyä, kun minut näki. Onhan se ihanaa tulla kotiin, kun huomaa olleensa kaivattu.

Tänään oli paluu normaaliin ihanan kamalaan arkeen. Ukkeli lähti töihin, minulla vapaapäivä, lapset täytyy herättää kouluun, koska pitkän viikonlopun jäljiltä kaikilla taitaa olla rytmi vähän sekaisin, pyykkikone laulaa, taimet täytyy siirtää isompiin ruukkuihin jne. Huomenna päivä jatkuu samaa rataa siivoushommilla, illalla sitten hyppään lentokoneeseen, suuntaan isolle kirkolle koulutukseen ja ukkeli saa sunnuntaihin asti pyörittää taloutta lasten kanssa ilman minua.


Pohdintoja

Posted on

Tänään se iski: syvä masennus. Uusi työvuorolista nenän eteen ja siinä ne on viimeiset säännölliset työvuorot. Mitä kesäkuun jälkeen? Töitä olisi vissiin tarjolla muutama päivä kuussa. Eihän sillä kukaan elä! Muitakaan töitä täällä päin ei ole tarjolla, tai ei ainakaan sellaisia, joihin minun koulutuksellani olisi asiaa. Masentavinta tässä on se, etten ole ollut eläessäni kuin kuukauden työttömänä ja silloinkin ainoastaan sen takia että muutin uudelle paikkakunnalle ja täytyi etsiä sieltä töitä. Nyt on sitten pakko vissiin alistua kohtaloon… Tästä suosta ei ole enää suunta kuin ylös päin. Jotenkin sitä aina kuvitteli, että jos on joustava ja tunnollinen työntekijä, niin kyllä työnantaja joskus palkitsee. Väärin luulin! Yli kymmenen vuotta olen ollut samalla työnanatajalla, vaikkakin useassa eri tehtävässä, ja tässä on se kiitos. Ei auta. Vielä kun olen sattunut valitsemaan uran, jolla ei ole Suomessa kuin yksi työnantaja. Eteen päin sano mummo lumessa. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.

Ei kaikki kuitenkaan ole aivan huonosti. Yritän tässä kaikesta ahdistuksesta huolimatta keskittyä nauttimaan tulevasta vierailusta miehen parhaan ystävän perheen luokse Kuopioon, koulutusmatkasta, vierailusta äidin luokse ja ensi kuun lopussa häämöttävistä miehen vanhimman lapsen ylioppilasjuhlista ja koko perheen lomamatkasta Kyproksella. Onneksi on positiivisiakin asioita, joita odottaa. Eilen oli myös aivan mahtavat kuntonyrkkeilytreenit. Meillä on nyrkkeilyssä tosi mahtava porukka ja siellä jos jossain saa päästellä suurimmat paineet huolella ulos takomalla säkkiä. Sain pitkästä aikaa yönikin nukuttua suhteellisen hyvin, koska illalla oli sen verran takki tyhjä treenien jälkeen. Normaalisti vaellan yöt ympäri taloa vaihtaen nukkumapaikkaa sen mukaan, missä olisi mahdollisimman hiljaista ja pimeää. Pimeän paikan löytäminen näillä leveysasteilla on kyllä työn ja tuskan takana seuraavat kolme kuukautta, mutta ihanaa kun tulee kesä ja lämmin.

Miehen lapsetkaan eivät tulleet tänään, koska heidän äitinsä halusi lähteä heidän kanssaan johonkin reissuun vapuksi, kun on kerta pitkä viikonloppu koulustakin. Ollaan siis poikkeuksellisesti vielä tämäkin viikko kahdestaan, mikä sopii kyllä minulle vallan mainiosti. Tarkoittaahan se minulle vähemmän hommaa kotona. Vaikkakin kyllä keskiviikkona lähdetäänkin jo kohti Kuopiota ja tullaan takaisin kotiin sunnuntaina. Miehen lapsetkin tulevat meille joko sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina. Mulle se luultavasti selviää vasta sitten kun heitä tuodaan tai lähdetään hakemaan. Avoimen yliopiston tehtävätkin ovat edistyneet siten, että luultavasti saan taas yhden oppimistyön palautettua ennen Kuopioon lähtöä. Tietysti töiden loppumisessa on se hyvä puoli, että jää enemmän aikaa opiskelulle. Luultavasti jatkankin sitten aineopintoihin ja aloitan jonkun toisenkin aineen opinnot, jos vaikka sitä kautta saisin mahdollisuuden uuteen uraankin.

Aivan mahtavaa tämä ajatusten purkaminen auki näin kirjoittamalla! Nyt on jo huomattavasti parempi mieli. Maailma ei näytä enää ollenkaan niin harmaalta. Aurinko paistaa ja tulevaisuutenkin löytyi uusia tavoitteita ja haasteita. Nyt ulos lenkille!

 


Kevät puuhia

Posted on

Kolme vapaapäivää ja mitä olen oikein saanut aikaiseksi??? En ainakaan mitään mitä piti. Tarkoitus oli olla ahkera ja saada tehtyä kaksi avoimen yliopiston tehtävää, mutta taitaa jäädä homma puolitiehen. Olisi niin paljon kaikkea muutakin, mitä pitäisi… Ikkunat pitäisi pestä, pihaa alkaa laittaan kesäkuntoon, suorittaa kukkien keväthuolto, istuttaa kesävihannekset, talvivaatteet huoltaa varastoon… Lista on loputon ja aika rajallista, vaikkakin nyt mennään hiljaista jaksoa, kun kaikki lapset ovat muualla. Pihassa ei vielä paljoakaan pysty tekemään, koska lumetkaan eivät ole vielä kokonaan sulaneet, joten haravointia voi ainakin hyvällä mielellä vielä lykätä. Sain sentään sisällä siivottua ja verenpisarat haettua talvehtimasta kuistille. Saas nähdä kuinka ne siitä virkoavat, kun en ole ennen yrittänyt niitä talvehdittaa. Ruukkutomaatti, amppelipaprika ja kesäkurpitsakin ovat itämässä taimiruukuissa. Todistetusti olen siis saanut aikaiseksi jotain hyödyllistäkin yleisen haahuilun lisäksi. Tuntuu vaan olevan niin paljon helpompaa jättää kotihommat sikseen ja lähteä ulos kävelylle koirien kanssa tai kahvitella terassilla kun aurinko paistaa ja lämmittää kaamoksen ja pitkän talven jälkeen.DSC_0950~2

Taidan olla jotenkin myöhäisherännäinen, kun vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla avokadopastaa. Toinen ”uutuus”, jota meidän keittiössä tuli kokkailtua ensimmäistä kertaa oli ransakalainen sipulikeitto. Aivan älyttömän hyviä molemmat. Ruuanlaitto on äärettömän mukavaa. Itseään pääsee kuitenkin toteuttamaan vaan silloin kun ollaan miehen kanssa kahdestaan kotona, koska muuten kukaan muu ei syö ja vissiin olis kuitenkin suotavaa, että lapsetkin söis kunnon ruokaa, eivätkä täyttäis mahaansa vaan leivällä. Omilla lapsillani kyllä tosin on sääntö, jollei ruoka kelpaa niin ei syödä muutakaan ennen seuraavaa ruoka-aikaa, mutta koska miehen lapsia sääntö ei koske, niin helpommalla pääsen kun suosiolla teen sellaista ruokaa, mitä kaikki syö silloin kun he ovat meillä.DSC_0945

Liian aikaisin tuli iloittua perheenlisäyksestä. Toisaalta parempi että nyt heti tuli pois, jos oli tullakseen. Eipä se vissiin elinkelpoinen olisi sitten edes ollutkaan. Saapahan ainakin jatkaa harjoittelua ja viettää vappua rauhassa, kun ollaan miehen kanssa lähdössä kyläilemäänkin.


Moikka maailma!

Posted on

Tästä se lähtee, pitkään haaveiltu blogaaminen. Hiukan ehkä hirvittää oman elämän avaaminen julkisesti, mutta samalla kuitenkin tuntuu, että tämä on juuri se mitä pitää tehdä: tuuletuskanava tunteille ja ajatuksille. Uusioperhearkea on takana jo 2,5v, mutta nyt jotenkin tuntui, uusien suurien muutosten myötä, olevan aloittaminen ajankohtaista.

Meidän perhekompleksiin kuuluu, minun ja mieheni lisäksi, miehen neljä ja minun kaksi lasta edellisistä liitoista. Lasten iät ovat (9, 11, 13, 13, 15 ja 19). Miehen lapset ovat meillä kolmen viikon välein kolme viikkoa ja minun lapset käyvät meillä, pitkän välimatkan vuoksi, vain koulujen lomilla. Lisäksi löytyy vielä kolme kissaa, kaksi koiraa ja pari hiirtä. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi lasten kasvaessa, niin eilen vielä plussasin, tosin vielä aika haalelalla viivalla, joten perheenlisäystä tähän kompleksiin olisi sitten odotettavissa 29.12.

Lisäjännitystä tähän elämään tuo oman työtilanteen epävarmuus. Nyt neljä vuotta tehnyt määräaikaisena sijaisuutta, joka näyttäis olevan loppumassa kesäkuun lopussa. Mitä siitä eteen päin? Aika näyttää…

Etä-äitinä oleminen ei ole maailman helpointa hommaa. Sitä tekee erotessaan päätökset lasten parasta ajatellen, mutta ajan myötä huomaa ettei valinta ollutkaan oikea. Meillä meni lasteni isän kanssa eron jälkeen monta vuotta hyvin kunnes hänen kuvioihin tuli hallitseva ja kontrolloiva ihminen. Olen yrittänyt olla rauhallinen, antaa tilaaa ja olla puuttumatta heidän elämäänsä, mutta joskus vaan tuntuu, että siellä päässä unohdetaan, kuka on lasten äiti tai tehdään ihan tahallaan kiusaa. Hyvänä esimerkkinä tämän päiväinen: äitini on kysynyt lapsiani luokseen äitienpäiväksi ja kun olen lasten kanssa asiasta puhunut he ovat olleet (jopa vielä eilen) äidilleni menossa. Eilen sitten sain tietää pystyväni venyttämään työmatkaani viikonlopun yli siten että itsekin pääsisin silloin äitienpäiväviikonlopuksi äidilleni. Ilmoitin tästä lapsilleni ja sanoin että onpas mukavaa että nähdään, niin sitten tänään äitini laittaa viestiä etteivät lapset pääsekään äitienpäiväksi hänen luokseen. Joskus tuntuu vaan niin käsittämättömältä etteivät aikuiset ihmiset huomaa lasten olevan ne jotka eniten tuollaisesta kärsii.